Perinteisesti kauniita ihmisiä kohdellaan yhteiskunnassa paremmin kuin muita. Tästä on lukuisia esimerkkejä, sekä oikeasta elämästä että fiktiosta. Ihmiset sympatisoivat kauniita ihmisiä.
Olen lukenut Nälkäpeli-kirjasarjan uusimman osan, Balladi laululinnuista ja käärmeistä, ja katsonut sen pohjalta tehdyn elokuvan. Kirja on Suzanne Collinsin Nälkäpeli-sarjan esiosa. Teos kertoo presidentti Snow’n elämästä, ja sitä lukiessa huomaa, kuinka kieroutunut Snow’n ajatustapa todella on.
Elokuva julkaistiin 17. marraskuuta 2023. Näyttelijöiden valinta oli tavanomaiseen Nälkäpelien tyyliin priimaa. Nuoren Snow’n näyttelijä oli Tom Blyth, jota moni pitää komeana. Trailereista alkaen elokuvien ja kirjojen fanit yhtäläisesti ajattelivat, että he eivät kykenisi tuomitsemaan Snow’ta tämän ulkonäön takia. Jo silloin aavistin, että elokuvan sanoma hukkuisi Snow’n komeuden vuoksi.
Snow on kamala ihminen. Hän käyttää muita hyväkseen, on vailla empatiaa ja vertaa monta kertaa rakkautensa kohdetta asiaan, jonka hän omistaa ja jolla ei ole ollut elämää ennen häntä. Kirjassa hänen ajatuksensa näkyvät paremmin, mutta myös elokuvassa hänen obsessiivinen ja häiritsevä luonteensa nousee esille.
Sosiaalinen media, erityisesti TikTok, on kollektiivisesti päättänyt täysin sivuuttaa elokuvan sanoman ja kiinnittää enemmän huomiota sen estetiikkaan ja erityisesti Tom Blythin ulkonäköön. On ihmisiä, jotka vankasti uskottelevat itselleen, että elokuvan henkilö on eri henkilö kuin kirjassa tai tulevaisuudessa, koska he eivät kykene ajattelemaan jonkun niin komean tekevän karmeita asioita. Ihmiset antavat anteeksi hänen käytöksensä sillä tekosyyllä, että kyseessä on vain fiktio.
Fiktio kuitenkin heijastuu usein oikeaan elämään, varsinkin kun kyseessä on Nälkäpelit. Se, miten ihmiset suhtautuvat fiktioon ja fiktiivisissä tarinoissa tapahtuviin vääryyksiin, on suoraan suhteessa siihen, miten he kokevat maailman ja sen mahdolliset vääryydet.
Myös kyseisessä kirjassa mainitaan, kuinka Snow saa sen, mitä haluaa – juuri komean ulkonäkönsä ja viehätysvoimansa takia. Kirjoittaja Suzanne Collins on tunnettu rohkeasta yhteiskuntakritiikistä, ja tämä on selkeä esimerkki siitä. Hän ei yritä kuvailla Snow’ta hyvänä ihmisenä mutta tekee myös selväksi, että häntä ympäröivät ihmiset uskovat hänen olevan hyvä, koska hän on hyvännäköinen.
Myös tosielämässä on monia esimerkkejä siitä, miten kauniit ihmiset saavat osakseen parempaa kohtelua. Nimet Ted Bundy, Jeffrey Dahmer, Richard Ramirez ja Charles Manson lienevät kaikille tuttuja, mutta kaikki eivät tiedä heidän faneistaan. Nuoret, useimmin naiset, fanittavat sarjamurhaajia ja muita rikollisia heidän ulkonäkönsä vuoksi. Etenkin Ted Bundy on saanut osakseen paljon huomiota. Hänestä on tehty fanitarinoita, ja hänen faneillaan on tehokkaita kanavia kommunikoimiseen. Ilmiö on pysäyttävä, etenkin kun ottaa huomioon sen, miten suurin osa Ted Bundyn uhreista oli nuoria naisia.
Nyky-yhteiskunnan pakkomielle kauneuteen on jo valmiiksi huolestuttava, mutta vaarallisten ihmisten romantisointi on polku, jota ei kannata valita. Nopeasti huomaa, että rajat fiktion ja oikean elämän välillä hälvenevät ja omien rajojen vakiinnuttaminen vaikeutuu. Vaarallinen, rikollinen ja manipuloiva käytös ei ole söpöä tai hurmaavaa, vaikka sitä tekee hyvännäköinen ihminen.
Sonja Wickstrand