Tänä vuonna kaupunkihistorian kurssi vei 24 opiskelijaa Puolan kuvankauniiseen Gdanskiin ja sen lähialueelle Itämeren rannikolla. Miksi juuri sinun tulisi tutustua tähän kurssiin ja hakea sinne ensi vuonna? Lue, niin saat tietää!
Kaupunkihistorian kurssi, eli HI08-opintojakso on suunnattu yhteiskuntaopista ja historiasta kiinnostuneille oppilaille, joita kiehtoo Euroopan muiden kaupunkien historia. Kurssi on toteutunut jo monta vuotta peräkkäin, ja näistä retkistä voi lukea yksityiskohtaisesti kurssin omalta blogisivulta. Mutta miksi juuri tästä kurssista tulisi kiinnostua? Lyhyesti sanottuna tämä kurssi voi muuttaa ihmisen mielikuvan historiasta ja yhteiskunnasta täysin ja luoda kokonaan uudenlaisen tason oman ympäristön tulkitsemiseen.
Kiinnostuin kurssista jo tutustuessani koulumme kurssitarjontaan ennen lukion alkua ja mietin pitkään, hakisinko kurssille. Kun tiedote kurssin päämäärästä saapui, epäröin päätökseni kanssa. Puola kuulosti ensikuulemalta varsin tylsältä kohteelta, eikä mieleeni noussut oikeastaan yhtään minkäänlaista mielikuvaa koko maasta. Mietin tietenkin heti retken vapaa-ajan mahdollisuuksia ja säätä – tuulisiko merenrannalla kauheasti? Nopean googlauksen jälkeen huomasin kuitenkin heti, kuinka kaunis Gdanskin vanhakaupunki oli. Mieleeni juolahti lopulta myös historiallinen näkökulma Puolasta, joka on rikas pelkästään toisen maailmansodan puitteiltaan. Päätin lopulta lähettää hakemusvideoni ja pääsin onnekseni mukaan. En tiennyt vielä tässä kohtaa, kuinka upea matkasta tulisi.
Mikään hyvä asia ei kuitenkaan tule ilman haittoja. Tämän kurssin kohdalla haitat onneksi rajoittuivat lähinnä aikaiseen lähtöaamuun, sillä kokoontuminen oli jo sunnuntaiaamulla kello 5.30 Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun muu maailma tuntui vielä nukkuvan. Olin onnekas, sillä kodistani Helsingistä matka lentokentälle oli vain noin 10 minuutin pituinen, toisin kuin osalla Espoossa asuvista kurssilaisista. Kaikkien vaatteiden ja muun roinan pakkaaminen lentolaukkuun aiheutti myös stressiä ihmiselle, jonka on vaikea karsia, tosiasiassa tarpeettomia, tavaroita pakkaamisen yhteydessä. Kurssi on valitettavasti myös kalliimmasta päästä lentojen ja omakustanteisten ruokien vuoksi, joten se ei tästä syystä ole kaikille avoin. Matkamme myös osui kohtaan, jossa inflaation ja muiden tekijöiden vuoksi lentoliput olivat hyvin kalliit, eikä lentoja suoraan Gdanskiin ollut tarjolla Helsinki-Vantaalta. Tämän ongelman vältimme bussimatkalla Varsovasta Gdanskiin ja paluumatkalla lensimme ensin Kööpenhaminaan ja sieltä Helsinkiin. Myöhästyneiden lentojen aiheuttamasta säikähdyksestä huolimatta pääsimme onneksi kotiin. Kaikki nämä asiat kuitenkin lisäsivät kurssin kokonaiskustannuksia.
Kurssi piti sisällään monenlaisia kokemuksia kouluvierailusta keskitysleirivierailuun. Retkistä voi lukea tarkemmin blogista, missä me retkeilijät olemme kertoneet omin sanoin eri aktiviteeteista. Itse haluaisin painottaa suunniteltujen aktiviteettien lisäksi myös meidän opiskelijoiden vapaa-aikaa, joka ei pääse blogiteksteissä kunniaan. Joka päivä meillä oli illemmalla mahdollisuus tutustua pienehköön kaupunkiin ja etsiä itsellemme jokin kotoisa ruokapaikka. Pääsimme myös shoppailemaan, mikä oli suunnitelmissa jo pitkään ennen Puolaan lähtöä. Kaupungista löytyi valtava kauppakeskus, jossa sijaitsi meidän teini-ikäisten tyttöjen Eldorado: Sephora. Shoppailujen ja ruokailujen lomassa koen itse tutustuneeni muihin, aikaisemmin itselleni tuntemattomiin tai enintään puolituttuihin, paljon paremmin, kuin ikinä koulun käytävillä olisi ollut mahdollista. Myös kosketus paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin toimi erinomaisesti paikallisten ravintoloiden ja ruokien kautta. Oma kokemukseni paikallisista oli erittäin positiivinen, emmekä törmänneet ongelmiin missään kohtaa. Tämä opintojakso onkin täydellinen sukellus hyvin rajatun alueen kulttuuriin, mutta sen myötä myös koko valtion kulttuuri ja historian havina pääsee läpi odottamattomillakin tavoilla.
Koska matkamme koostui hyvin historiallisista kohteista, joista monessa toinen maailmansota oli vahvasti keskiössä, kävin henkilökohtaisesti läpi useita tunnevyöryjä ja rupesin jopa itkemään museovierailulla. Tämänkaltaiset matkat tuovat historian tapahtumat kirjaimellisesti ihmisen nenän eteen ja jalkojen alle konkreettisesti. Huomasin, kuinka aivoni halusivat jopa suojella minua niiltä kauheuksilta, mitä omien jalkojeni alla oli tapahtunut vain muutama vuosikymmen sitten. Tahtomattani yritin eristää itseäni siitä, että esimerkiksi edessäni seisovissa hyvin vankoissa uuneissa poltettiin niin monen arvokkaan ihmisen jäänteet, etten ikinä voisi määrää aivoillani käsittää. Jos historianopinnot ja tunneilla opittavat aiheet tuntuvat koulussa kaukaisilta, on tämä opintojakso päinvastainen kokemus.
Kävelimme niin monen eri henkilön kengissä ja löysin useita näkökulmia tapahtumiin vain olemalla läsnä ja ymmärtämällä tapahtumien painoarvon. Seisoin porteilla, joiden jälkeen juutalaiset vangit menettivät nimensä, ja vain parikymmentä minuuttia sen jälkeen paikalla, jossa henkensä. Seisoin paikalla, jossa SS-sotilaat toimivat omaa johtajaansa seuraten, ja paikalla, jossa hän, Hitler, piti puheen. Toisaalta seisoin myös paikoilla, joissa todellisia sisukkuuden ja rohkeuden tekoja tapahtui, mikä oli syvästi inspiroivaa. Näin sieluni silmin historiankirjojen tapahtumia edessäni avautuvissa maisemissa, kuin kaikki olisi tapahtunut juuri siinä hetkessä.
Koko kokemus oli kaikki odotukseni ylittävät ja silmiä avaava. Se herätti minut oman elämäni etuoikeuksiin ja kaikkeen kehitykseen, jota on tapahtunut. Huomasin kuitenkin myös asioita, jotka eivät ole kehittyneet yhtä paljon kuin haluaisimme uskoa, kuten ennakkoluulot ja syrjintä tai hurjien tekojen peittely tekosyillä ja valheilla. Olen myös matkan jälkeen oppinut tarkastelemaan ajankohtaisia tapahtumia eri valossa ja painottamaan mielessäni niitä aikoja, joihin emme missään nimessä saisi palata. Kaupunkihistorian kurssi voi siis avata silmät vain yhden matkan avulla koko maailmalle ja herättää aidon mielenkiinnon kipinän historian ymmärtämiseen ja historian painoarvon näkemiseen arkielämässä.
Daniela Paulino