Luurankoja kaapissa -sarjan toista osaa tähdittävät Harri, Anna Ravila ja AUT! Talvisen pukeutumisen kulmakivien lisäksi haastatteluissa selvisi juhlallisia yllätyksiä!
Anna Ravila on koulumme ihana auringonpaiste, jonka säkenöivä hymy parantaa jokaista väsynyttä kouluaamua. Mutta minkälainen on hänen ajatusprosessinsa arkiasujen takana? Omaa tyyliään Anna kuvailee rennoksi ja pukeutumisessaan hän pyrkii kohti miellyttävyyttä ja kauas pois tätimäisistä vivahteista. Palattuaan töistä kotiin Anna kertoo vaihtavansa työvaatteet välittömästi mukaviin verkkareihin, mihin voimme varmasti kaikki samaistua. Vaikka Anna toteaa pukeutuvansa usein mustaan, ovat kuitenkin värit hänen mielessään, kun hän asujaan suunnittelee. Itselleni Annasta tulee mieleen myös erilaiset korut.
Meissä tähtioppilaissa Otaniemessä ja muissa ikäisissämme myös Anna muiden aikuisten tapaan ihmettelee nilkkasukkien käyttöä, mutta painottaa vahvasti etenkin arvostustaan nuorten vapautuneeseen pukeutumiseen. Hänen mielestään on ihanaa, että me koulussa ja muuallakin pukeudumme oman mielemme ja makumme mukaan. Omina lukioaikoinaan Anna kertoo pukeutuneensa usein collegepaitaan ja farkkuihin, joista kummastakin löytyi muutama kappale, joita pyöriteltiin keskenään. Tämänkaltainen simppeli vaatekaappi on varmasti erilainen, kuin mihin ainakin minä ja varmasti moni muukin on tottunut. Omakin vaatekaappini tursuaa usean sortin toppia, t-paitaa ja mekkoa. Toimivat yksinkertaiset ja mukavat arkipäivien vaatteet voisivatkin helpottaa arkea.
Juhlapäivinä, kuten Halloweenin aikaan ja joulun alla, Anna mielellään pukeutuu teemaan sopivasti, jos vain muistaa. Talvisten kelien lähestyessä hän kuitenkin välttelee liiallista kerrospukeutumista, sillä inhoaa hikoilua lämpimissä vaatteissa. Tässä asiassa minä ja Anna olimme vahvasti samaa mieltä: mikään ei ole inhottavampaa kuin loskassa tai lumessa rämpiminen hien valuessa selkää pitkin. Ulos lähtiessään Anna vetää jalkaansa tyylikkäät kuomat ja pojaltaan varastetun takin. Koiriensa kanssa ulkoileva Anna siis usein laittaa hieman vähemmän päälle ja reippailee itsensä lämpimäksi. Vaikka Anna ei varsinaisesti kerrospukeutuja ole, arvostaa hän erityisesti kaulahuivien käyttämistä.
”Jos ihmiset vaan ymmärtäis, että kun vaan vetää sen halsdukin kaulaan, niin ei oo enää kylmä!”
-Anna Ravila
Toppatakeista juhlavampaan tunnelmaan, sillä haastattelun aikana Anna kertoi omistavansa myös useita hänelle suunniteltuja juhlapukuja. Annan mukaan hän harrasti aikaisemmin enemmän aktiviteetteja, joissa näitä kauniita mekkoja pääsi käyttämään, mutta ne löytyvät edelleen hänen vaatekaapistaan. Opettaja kertoo myös ylpeänä mahtuneensa samaan mekkoon tyttärensä ristiäisissä vuonna 2002 sekä hänen rippijuhlissaan 15 vuotta myöhemmin. Pikkujouluasuista kysyttäessä Anna kertoo juhlineensa kerran eräässä tyköistuvassa punamustassa mekossa. Kunpa tästä olisi teille tarjota kuva!
Seuraavaksi haastatteluun valikoitui koulumme ylivoimainen legenda Harri, jonka pukeutuminen jää mysteeriksi hänen tyylikkään uniformunsa vuoksi. Haastattelussamme Harri paljasti oman nuoruutensa tyylikkäät salaisuudet ja myös hänen vaatekaapistaan paljastui juhlallisia tuulahduksia.
Harri itse kuvailee pukeutumistaan hyvin sporttiseksi ja ainakin minulle yllättäen värikkääksi! Myös maastokuvioinen pukeutuminen tuli hänen puheissaan useaan otteeseen esille ja hän omaksuu sen osaksi omaa tyyliään. Maastokuviot löysivät tiensä Harrin pukeutumiseen koirien kautta, sillä myös Harri ulkoilee heidän kanssaan mielellään. Koulun ulkopuolella Harrin voikin siis tunnistaa kulkevan maastohousuissa ja näin talvella toppatakissa. Vaikka Harri pukeutuukin talvella huolellisesti kerroksiin, ei hän ole erityisen mieltynyt talviseen ilmastoon. Lisäksi töihin jopa yhdeksän kilometriä pyöräilevä vahtimestari kaipaa kerrastoja taisteluun kylmää viimaa vastaan.
Vastoin kaikkia oletuksia Harri kuitenkin paljastaa tykästyneensä uimahallien kylmäaltaisiin ja käy niissä jopa viiden minuutin ajan. Arjessa ja töiden ulkopuolella Harrin asuvalintojen takana on niinkin looginen ajatusprosessi kuin vaatteiden kunto ja puhtaus. Eihän sen enempää käytännöllisen asun rakentamiseen tarvitakaan.
Maastokuvioiden lisäksi Harri oli 80-luvulla pitkään tykästynyt farkkupaitoihin, jotka valtasivat nopeasti vahtimestarin vaatekaapin. Vaimon vastarinnan vuoksi farkkupaitojen kirjo on huvennut Harrin pukeutumisessa, mutta paidat keräävät edelleen monen vuoden jälkeen pölyä kaapissa. Vielä aikaisemmin omina nuoruusaikoinaan Harri oli osa James Deanin, eli Yhdysvaltalaisen näyttelijän innoittamaa muotivillitystä. Tähän villitykseen kuului niin sanotut rasvaletit ja rokkarityyli.
Juhlallisiin tunnelmiin Harri on hyvin varautunut ja varmistaa aina tarvittaessa pukukoodin juhlallisiin tilaisuuksiin. Erityisiin tilanteisiin Harrilla on kokonaan erikseen juhlapuku, johon hän kiinnittää ylpeänä Espoon kaupungin pinssin. Harri yllättää myös haastattelijan opettamalla kravatin käyttöön liittyvää etikettiä vuodenaikojen mukaan. Etikettiin hän itse heräsi vasta saatuaan huomautuksen asiasta eläkkeelle jääneeltä koulusihteeriltä, joka toi Harrille Thaimaasta asti oikeanlaisen kravatin korjatakseen virheen vahtimestarin asussa. Esimerkiksi kaapista löytyvää mikkihiirikravattia Harri ei enää raaski käyttää. Viimeisenä paljastuksena Harri kertoo ostaneensa melkein tuhannen euron asun, johon sisältyi puku oikeanvärisine paitoineen koulun pikkujouluja varten, joissa häntä luultiin jopa rehtoriksi.
”Se oli oikeen sellanen playboy-asu”
-Harri
Harrin vaatekaapista löytyy siis vaatteita maastohousuista ja farkkutakeista arvokkaisiin pukuihin ja mikkihiirikravatteihin. Jouluisena extrana Harri kertoo vetävänsä tonttulakin jouluna päähänsä lastenlapsia varten.
Kuvisopettajat AUT of fashion? No ei ainakaan meidän koulussa! AUT ei ikinä petä, oli se sitten tyylikkäiden asujen tai hauskojen letkautusten kohdalla. Vaikka AUT tulikin vuolaasti pahoitellen myöhässä haastatteluun, saapui hän tyylikkäästi päällään säkenöivä pinkki takki, jota tietenkin heti kehuin. Haastattelu kahden kikkurapään kesken lähti heti luovaan suuntaan ja keskustelu virtasi vauhdikkaasti eteenpäin.
AUT kuvaa omaa tyyliään leikkisäksi, mutta myös huumorintaju on läsnä. Itse muistan nähneeni AUT:in keltavihreässä verryttelyasussa koulun käytävällä ja kuulleeni hänen kertovan toiselle opettajalle jonkun oppilaan sanoneen häntä muistaakseni liikkamaikan näköiseksi. AUT osaa onneksi ottaa nämä kommentit huumorintajulla ja naureskeli itsekin asialle. Asut eivät kuitenkaan aina ole yhtä leikkisiä, vaan myös rouheisiin yksityiskohtiin voidaan törmätä ajoittain. AUT itse ajattelee rouhevuuden tulevan enemmän rock-tyylisistä vaatteista. AUT kertoo asuvalintojen olevan ennemmin intuitiivisten valintojen seurausta kuin tunnetilojen määräämiä. Asujen takaa löytyy kuitenkin myös samanlaisia motiiveja kuin Harrilta, sillä asut alkavat siitä, mitä on puhtaana, ja siitä, ehtiikö esimerkiksi paitaa silittää.
Jokaisen asun rakentaminen lähtee kuitenkin usein yhdestä vaatekappaleesta. AUT käyttää esimerkkinä tyylikästä mustaa cowboy-tyylisin kuvioin koristeltua paitaansa, jonka valitsemisen jälkeen ajatukset siirtyvät paidan kanssa sopiviin housuihin ja kenkiin. Korujen suhteen AUT oli päättänyt suunnata täysin koruttoman sijasta useaan sormukseen. Ennen töihin lähtöä AUT kertoo kuitenkin pyrkivänsä usein yhdistämään asuun jonkin oudon yksityiskohdan, joka tässä tapauksessa oli samettinen leopardikuvioinen huivi. Kuten itse kommentoin, asuste oli hyvin ”random”, mutta oudolla tapaa toimi asun kanssa erinomaisesti. AUT lisää vielä, että asun lähtökohtana voi toimia myös hiukset, joiden toteamme olevan erilaiset joka päivä kiharuuden vuoksi. AUT:in lempivaatekappaleiksi voisi nimittää takit, joita on kuulemma kotona paljon. Myös bootsit ovat tällä hetkellä AUT:in mieleen ja haastatteluhetkellä hänellä onkin jalassaan ruskeat saappaat.
AUT pukeutuu töihin ja arkeen samalla tavalla. Hän päätyy pohtimalla johtopäätökseen, että formaali ympäristö on ehkä herättänyt hänen sanojensa mukaan ”keskenkasvuisen reaktion”, jonka vuoksi hän pukeutuu juuri päinvastoin. Lisäksi hän kertoo peilaavansa itseään yhä vähemmän ympäristöönsä ja muihin, mitä enemmän aikaa kuluu. Keskenkasvuisesta reaktiosta ja itsevarmasta pukeutumisesta huolimatta AUT kertoo oman RO-ryhmänsä vanhempainillan herättäneen hänessä stressiä. Opettaja päätyi ostamaan ”kauppisvaatteet”, joihin kuului sininen trenssitakki ja pystyraitainen villapaita, joiden sijaan hän kuitenkin päätyi pukemaan täysin normaaliin tyyliinsä sopivat vaatteet. Suunnitelmista jäi toteuttamatta myös kihlasormuksen lainaaminen sekä tekosilmälasien ostaminen uskottavuuden kasvattamiseksi.
Kysyin AUT:ilta normaaliin tapaan meidän nuorten pukeutumisesta, ja myös tämän nuoren opettajan suusta pääsee kritiikkiä paljaita nilkkoja kohtaan. Vaikka AUT ymmärtää syyn, ei hän koe pysyvien vahinkojen olevan sen arvoista. Kuten Anna, myös AUT arvostaa ja ymmärtää nuorten pukeutumista. AUT huomaa, että nuoria kiinnostaa muoti ja että halutaan olla uniikkeja, mutta kuitenkin aina seurataan vähän muiden tekemisiä. Samaistun ainakin itse tähän analyysiin ja varmasti moni lukijakin. Omista lukioajoistaan AUT muistelee vielä nykyistäkin hullumpaa pukeutumista, josta nykyinenkin leikkisyys on säilynyt. Kysymys vie AUT:in mielen heti muistoon Tampereen yhteiskoulun lukion ajoista, kun ilmaisutaidon linjalaiset, AUT riveissään, kilpailivat pitkät kalsarit jaloissaan muita lukioita vastaan juoksukilpailussa.
Nuorten tavoitteena oli välttämättömän häviön suorittaminen tyylikkäästi. Toive täyttyi, kun AUT ankkurina juoksi viimeisenä tyylikäs bleiserinsä ja neonvihreät piikkarit jalassaan maaliviivan yli yleisön hurratessa. Pojat päätyivät Aamulehden kanteen pitkissä kalsareissaan poseeraten.
Juhlien alla AUT harvoin innostuu osallistumana teemapukeutumiseen, mutta innostuksen iskiessä opettajan asenne on kaikki tai ei mitään. Syynä osallistumisen puutteeseen on se, ettei AUT halua elämän tai juhlien rajoittavan pukeutumista. Kolmen sisaruksen isoveljenä AUT on kuitenkin tottunut pukeutumaan joulupukiksi ja sitä kautta on jopa tehnyt tuttavuutta perheen ärhäkän corgin kanssa. Talvella AUT ei muutenkaan kylmistele muodin vuoksi, vaan ajattelee mukavuutta ennen kaikkea. Hän toteaa, että lämpimästi pukeutuessakin voi näyttää tyylikkäältä ja tätä väitettä komppaan itsekin täysillä. Talvisessa pukeutumisessa AUT pitääkin siitä, että muiden asuissa voi nähdä hyvin omituisia vaatekappaleita ja heittää esimerkiksi Moonbootsit.
Loppupohdinnakseen AUT painottaa sitä, ettei ”tyylikkyys” ole laisinkaan kiinni ihmisen vaatteista tai ulkonäöstä, vaan se on jotain aivan muuta. Hän antaa esimerkiksi sen, että esimerkiksi jalkapallopelaaja voi olla erittäin tyylikäs siinä mitä tekee ja kommentoi tätäkin artikkelia tähdittävää Harria koulumme tyylikkäimmäksi. Tulemme yhdessä lopputulokseen siitä, että tyylikkyys syntyy ihmisen tavasta kantaa itseään ja että jokainen voi olla tyylikäs vaatteista riippumatta.
Nämä haastattelut ovat jälleen olleet yhtä vuoristorataa ja taas kolmen koulumme julkkiksen salaisuudet on paljastettu. Olisikohan aika siirtyä myös opiskelijoiden vaatekaappien äärelle…?
