Otaversumin viimeisimmässä numerossa julkaisimme Project Ukraine -kurssin vastuuopettajan Erika Ripatin haastattelun. Kiinnostuimme myös yhteistyökoulu Impulse Lyceum No. 35 opiskelijoiden ajatuksista projektiin liittyen. Saimmekin vastaukset kysymyksiimme kolmelta toimintaan osallistuneelta opiskelijalta ja kokosimme ne.
Miten yhteistyö Otaniemen lukion ja Project Ukrainen kanssa on vaikuttanut teidän opiskelijoiden ja opettajien elämään? Mitä se on mahdollistanut?
Daria Tupikina: Henkilökohtaisella tasolla tämä yhteistyö on vaikuttanut minuun voimakkaasti. Se on konkretistoinut kansainvälistä yhteistyötä, eikä se tunnu enää etäiseltä tai abstraktilta. Sillä, mitä teemme opiskelijoina, voi olla merkitystä koulumme tai maamme ulkopuolella.
Se [Project Ukraine] myös haastoi minua parhaalla mahdollisella tavalla. Minun täytyi ilmaista mielipiteeni rohkeasti, selittää ideani ja kuunnella tarkasti toisinajattelevia. Tämän tuloksena tulin itsevarmemmaksi, etenkin englantia käyttäessäni, mutta myös tietoisemmaksi vuoropuhelun voimasta.
Yehor Karpishyn: [Yhteistyön] alussa kaikki olivat innostuneita ja jopa hieman pelokkaita, sillä monet olivat ensikertalaisia ja epävarmoja tulevasta. Kaikki kuitenkin sujui hyvin kansainvälisten opiskelijoiden ansiosta. Kävin ensimmäistä kertaa työhön liittyviä keskusteluja ulkomaalaisten kanssa, mikä oli hyvin kiinnostava kokemus.
Sophi Novak: Yhteistyön myötä käyty erimaalaisten opiskelijoiden välinen vuoropuhelu sai minut pohtimaan sitä, miten eri tavoin arkisia aiheita voi lähestyä oppilaitoksissa. Kiinnitin erityisesti huomiota siihen, miten kestävyyden pohtiminen yksinkertaisissakin asiayhteyksissä voi muuttaa maailmankatsomusta. Lyhyesti sanottuna: tämän päivän maapallo on meille [elinympäristönä] suotuisa, mutta tulevaisuuden sukupolvien tilanne saattaa olla erilainen. Keskustelut argumentaatiosta auttoivat minua erottamaan uskomukset faktoista. Kokemus [Green Deal in VR:ssä] sai minut ymmärtämään avoimen keskustelun ja kriittisen ajattelun merkityksen opinnoissa.
Green Deal in VR -hankkeen päätöksen myötä jotkut opiskelijanne ja opettajanne tulevat vierailulle Suomeen ja pääsevät viimeinkin tapaamaan Project Ukrainen osallistujia. Mitä odotatte tapaamiselta?
Daria Tupikina: Tapaaminen kasvokkain niin pitkään jatkuneen verkkoyhteistyön jälkeen tuntuu sopivalta seuraavalta askeleelta. Odotan tapaamisen olevan tunteellinen mutta inspiroiva. Odotan innolla kasvokkain käytyjä keskusteluja, vapaata ajatusten vaihtoa ja tutustumista. Uskon tämän tapaamisen entisestään voimistavan yhteistyön omakohtaisuutta ja jäävän meidän opiskelijoiden muistoihin.
Yehor Karpishyn: En koskaan harkinnut kasvokkain keskustelua ulkomaalaisten kanssa kokonaan eri maassa, mutten koskaan kieltäytyisikään mahdollisuudesta. Toivon, että kykenemme löytämään yhteisen kielen ja että kaikki ovat ystävällisiä. Uskon yhteistyön sujuvan kitkattomasti ja ettei kukaan tule pettymään [työn tuloksiin]: yhteistyön ensimmäisessä vaiheessa kaikki olivat positiivisia ja aina valmiita auttamaan.
Sophi Novak: Jos saisin mahdollisuuden vierailla Suomessa, odottaisin kokemuksen syventävän yhteistyötä. Osallistujen tapaaminen kasvotusten hyödyttäisi syvällisempien keskustelujen pitämisessä ja se auttaisi näkökohtien jakamisessa vapaammin. Näen sen myös mahdollisuutena vahvistaa kansainvälisiä yhteyksiä ja mahdollisuutena oppia erilaisista näkemyksistä samoissa aiheissa.
Miten uskotte yhteistyön jatkuvan tai kehittyvän tulevaisuudessa? Mitä tulevaisuuden toiveita teillä on?
Daria Tupikina: Toivon todella tämän yhteistyön jatkuvan ja kehittyvän pidemmälle. Rakastaisin nähdä lisää yhteisiä projekteja, opiskelijavaihtoja ja pitkäaikaista yhteistyötä, niin verkossa kuin paikan päälläkin. Potentiaalia on paljon, varsinkin kestävyyden, innovaatioiden ja opetuksen alueilla. Toiveeni tulevaisuudelle on se, että yhä useammat opiskelijat saavat mahdollisuuden olla osa tällaisia hankkeita. Tämän kaltaiset kokemukset muovaavat asenteitamme, itseluottamustamme ja vastuullisuudentuntoamme tulevaisuudesta.
Yehor Karpishyn: Uskon, että tulevaisuudessa työskentely tulee olemaan suunnitellumpaa ja selkeämpää samojen mielenkiintoisten tehtävien ja mukavien ihmisten kanssa. Haluaisin työn Ukrainan kanssa ulottuvan kouluamme pidemmälle ja kutsuvan mukaan opiskelijoita myös muista kaupungeista ja kouluista. Meillä on monia lahjakkaita opiskelijoita ja mahdollisuuden antaminen muillekin kuin meille olisi kannattavaa.
Sophi Novak: Näen vahvaa potentiaalia tulevaisuuden yhteistyössä koulujemme välillä, varsinkin jatkuvien opiskelijakeskusteluiden ja projektien kautta. Itse olen avoin mille tahansa mahdollisuudelle pysyä mukana toiminnassa ja osallistua tulevaisuuden yhteistyöhön filologiaa opiskelevana opiskelijana.
Alkuperäiset kysymykset esitettiin englanniksi. Otaversumin toimittajat suomensivat yhdennentoista vuosikurssin opiskelijoiden vastaukset vapaasti.
Kirjoittajat: Venla Kostamo ja Selja Kaukoniemi
Sadan Mohamed Tayeb 
Jenna Kivisoja