5.9.-7.9. Otaniemen lukion D-biologit menivät Tvärminneen kokemaan Itämeren ekologian kenttäopinnot -intensiivikurssin. Kurssi pidettiin Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Vaikka kurssi kuulosti alussa varsin intensiiviseltä, itse kurssi olikin todella hauska ja erittäin mielenkiintoinen. Lähdimme 5.9. varhain klo 6.15 Otaniemen lukiolta bussilla ja saavuimme Tvärminneen noin klo 7.45.
Kurssin aikana opimme paljon uutta Itämerestä ja saimme kokea, millaista biologin työ on. Kurssi oli mainio ja kerran elämässä koettava kokemus, joka oli erittäin mielenkiintoinen ja unohtumaton. Suosittelemme kaikkia biologiasta kiinnostuneita valitsemaan kurssin, sillä se on myös mahdollista käydä opintojen toisena tai kolmantena vuonna.
Kurssin ohjelma lyhyesti:
To 5.9.
6.15 Lähtö
8.00 – 8.45 Saapuminen ja aamiainen
8.45 – 9.45 Majoittuminen, aseman esittely ja säännöt
10.00 – 12.00 Kalliorannan lajisto: haaviminen ja lajien tunnistaminen
12.00 – 13.00 Lounas
13.00 – 15.00 Augusta: näytteiden ottoa
15.30 – 16.30 Ensimmäinen luento
17.00 – 18.00 Päivällinen
18.00 – Seulominen
Pe 6.9.
7.15 Verkkojen selvittely
8.00 – 9.00 Aamiainen
9.00 – 11.30 Hiekkarannan lajisto
12.00 – 13.00 Lounas
13.00 – 15.00 Labrahommia
16.00 – 17.00 Toinen luento
17.00 – 18.00 Päivällinen
18.00 – Labrahommia
La 7.9.
8.00 – 9.00 Aamiainen
9.00 – 12.00 Seminaariesitykset
12.00 – 12.45 Lounas
12.45 – 13.15 Lajintunnistustentti
13.15 – 14.15 Siivousta
14.30 Bussi lähtee
Ensimmäinen päivä: Saapuminen Tvärminneen
Saavuttuamme Tvärminneen meitä tervehti kaunis luonto ja henkeäsalpaava Itämeri. Pääsimme heti syömään herkullista aamupalaa, jonka jälkeen meille selitettiin aseman säännöt ja aikataulut. Tämän jälkeen pääsimme valitsemaan tutkimusaiheen, kuten pohjameren eliöt, elänplanktonit ja kalat. Valittuamme aiheen pääsisimme tekemään tutkimustyötä. Kaikki aiheet kuulostivat erittäin mielenkiintoisilta. Päätimme kuitenkin valita pohjameren eliöt, sillä aihe ei ollut meille tuttu, mutta kuulosti hyvin kiinnostavalta.
Tämän jälkeen soudimme Halsholmenin saarelle, jossa pääsimme haavimaan ja tutustumaan kalliorannan lajistoon. Haaviminen oli todella hauskaa, ja sää oli erittäin aurinkoinen ja lämmin. Haavimisen jälkeen pääsimme tutkimaan monenlaisia mielenkiintoisia lajeja, kuten neuloja, leväkatkoja, rakkohauruja ja kolmipiikkejä. Tämän jälkeen otimme joitain lajeja takaisin asemalle tarkemmin tutkittavaksi ja soudimme kilpaa lounaalle.
Lounaan jälkeen pääsimme matkustamaan Augusta-aluksella näytteenottopisteelle. Siellä tutustuimme eri mittausvälineisiin, kuten veden näkyvyyden mittaajaan. Pääsimme myös ottamaan erilaisia kasviplankton- ja eläinplanktonnäytteitä merestä, joka oli ainakin meille täysin uusi kokemus. Aluksella otimme myös ryhmämme pohjamutanäytteen pohjanoutimella.
Ensimmäisellä yrityksellä emme saaneet muuta kuin vettä, mutta toisella kertaa saimme paljon näytettä. Pesimme vesiletkulla pohjanoutimen pinnalla olevan lian, jonka jälkeen laitoimme näytteen näyteastiaan. Innostuimme, kun huomasimme mudassa uiskentelevan suurikokoisen eliön, jonka opettaja tunnisti kilkiksi. Päätimme nimetä tämän ihanan kilkin Yumi Jami Jarno-Pekaksi. Näytteidenoton jälkeen matkustimme takaisin asemalle samalla nauttien mukavasta säästä.
Asemalle saavuttuamme pääsimme tutustumaan syvällisemmin Itämereen kiinnostavan luennon kautta. Luennon aikana opimme Itämeren ainutlaatuisista ominaisuuksista ja saimme tietoja, joista emme olleet koskaan ennen kuulleetkaan. Luennon jälkeen pääsimme syömään maukasta päivällistä. Tämän jälkeen jatkoimme omia ryhmätöitämme ja me ryhdyimme seulomaan.
Seulominen oli erittäin mielenkiintoinen kokemus. Meidän tehtävänämme oli käydä ottamamme pohjamutanäytteet läpi ja poimia näytteestä kaikki eliöt. Seulominen kesti erittäin kauan ja eliöiden löytäminen ja laskeminen oli myös vähän tuskallista, mutta se oli meille hupaisaa mahdollisesti myöhäisen ajan takia. Seuloimme niin kauan, kunnes löysimme kilkin, minkä jälkeen päätimme vihdoin päättää päivän siihen.
Päivän päätteeksi jotkut päättivät lähteä uimaan ja toiset taas jäivät huoneisiinsa juttelemaan ja pelaamaan Uno-korttipeliä. Menimme lopulta nukkumaan erittäin pitkän, mutta jännittävän päivän jälkeen. Ensimmäinen päivä Tvärminnessä sujui hienosti ja pääsimme tekemään monia uusia ja mielenkiintoisia asioita, joita emme tule koskaan unohtamaan.
Toinen päivä: Nuottaamista ja kalaverkkoja
Aamulla heräsimme poikkeuksellisen aikaisin, sillä edellisenä iltana mereen lasketut kalaverkot nostettiin juuri. Kaikki kurssilaiset selvittivät verkkoa yhteisvoimin, jotta kalaryhmä sai tarvitsemansa näytteet. Yhteistyötä kyllä tarvittiinkin, sillä yhden yön aikana kaloja oli saatu jopa kaksisataa.
Kuva: Serena He.
Aamiaisen jälkeen viimeisetkin kalanhajut ovat suurimmaksi osaksi kadonneet. Seuraavana oli ohjelmassa hiekkarannan lajiston tutkiminen. Saimme kyydin tutkimuskohteellemme — Lappohjanrannanlle. Ranta on virkistysalue Hankoniemellä, ja se on merkittävien luontoarvojensa ansiosta myös osana EU:n Natura 2000 -suojelualueverkostoa. Rannalla otimme tarvittavat näytteet nuottaamalla. Tämä tarkoittaa siis sitä, että pitkää verkkomaista nuottaa vedetään rannan suuntaisesti muutama kymmenen metriä. Näin saatiin mahdollisimman edustava katsaus hiekkarannan eliöstöstä. Koko prosessi oli hyvin kiinnostava ja silmiä avaava, sillä monet eivät ole ennen edes kuulleet nuottaamisesta.
Lopulta saimme monta ämpärillistä näytettä, josta löytyi valtava määrä pieniä massiaisia, kampeloita, sekä merihevosille sukua olevia silo- ja särmäneuloja.
Herkullisen lounaan nautittuamme oli labrahommien aika. Kaikki ryhmät olivat jo saaneet tarvittavat näytteet, ja nyt niitä piti vain alkaa käsitellä. Meidän ryhmämme tutki pohjasedimentin – hieno sana mudalle – eliöstöä. Tämä merkitsi sitä, että meidän täytyi jatkaa seulomista. Eiliseen verrattuna seulominen oli paljon helpompaa, sillä saimme käyttöömme vesisuihkun Augusta-aluksesta.
Pitkän mutta tehokkaan seulomistuokion päätyttyä oli vihdoin hengästystauon aika. Moni kävi nautiskelemassa Tvärminnen hurmaavista maisemista. On pakko sanoa, että kaiken tämän luonnon keskellä oli vaikeaa kuvitella olevansa oikeasti koulussa.
Tauon jälkeen oli tiedossa luennon aika. Monille tuo sana saattaa särähtää korvaan, mutta todellisuudessa luennot olivatkin varsin mielenkiintoisia. Kun ensimmäinen luento oli Itämeren elottomasta luonnosta, kurssin toinen luento kertoi puolestaan meremme elollisesta luonnosta. Toisin kuin monet ennakoivat, luento oli itse asiassa hyvin mielenkiintoa herättävä. Itselle uutena tietona tuli ainakin mysteerinen mikrobisilmukka, joka melkeinpä muutti täysin käsitykseni Itämeren ravintoketjusta.
Päivällistä nauttiessamme ikkunasta vilahti muutaman kerran suuri lintua muistuttava olio. Kävikin ilmi, että kyseessä oli ihka aito merikotka! Sellaisen olen aina halunnut nähdä, mutta surukseni istuin tuon koko hetken selkä ikkunaan päin. Toivottavasti pääsen vielä joskus näkemään tuon uljaan linnun.
Illalla oli luvassa vielä lisää labrahommia, joihon kuului ryhmämme kohdalla mm. mikroskopointia ja Google Slidesilla leikkimistä.
Ainutlaatuisen eliöstön lisäksi Tvärminne on myös mahtava paikka katsella sysipimeässä taivaan loistoja. Pitkään aikaan en ole nähnyt yhtä kirkasta tähtitaivasta, kuin mitä aseman viereisellä laiturilla näimme. Vaikka puhelimeni kamera ei tuota henkeäsalpaavaa kauneutta pystynyt saamaan talteen, tulevat nuo tähdet muistuttamaan minua tästä unohtumattomasta retkestä aina.
Kolmas päivä: Loppuseminaari ja kotiinlähtö
Kaksi päivää olivat hulahtaneet ohi, ja edessä olikin jo viimeinen aamumme Tvärminnessä. Ei ole outoa, että aika on kulunut niin nopeasti, sillä koko ajan on ollut niin paljon mielenkiintoista ja kiehtovaa meneillään. Ennen lähtöä jännitys kuitenkin alkoi tiivistyä, sillä luvassa oli loppuseminaari, jossa jokainen ryhmä pääsi esittelemään viimeisen kahden päivän työnsä.
Kasviplanktonryhmä kertoi syanobakteereista ja mitä erikoisimpien muotoisista levistä. Eläinplanktoneita taas löydettiin alkueliöistä niveljalkaisiin. Ryhmä löysi myös mysteerisen olion, jota edes opettajat eivät alussa tunnistaneet. Esittelyssä oli myös hiekkarannan pienet uimarit, jotka tosin lasketaan jo valtaviksi planktoneihin verrattuna. Rakkohauruista ja niissä asustelevista vipeltäjistä kerrottiin vaikka mitä hauskoja faktoja, joita emme olleet osanneet edes kuvitella.
Kaloja tutki kaksi ryhmää: Yksi tarkasteli niiden määrää, painoa sekä lajistoa. Toinen ryhmä taas keskittyi kalojen iän määrittämiseen. Kuka olisikaan tiennyt, että kalan iän olisi voinut laskea suomuista tai kallon sisältä löytyvästä pienen pienestä luupalasta? Omaa esitystä pitäessäni itselläni kuohui sisällä jännityksen lisäksi myös into. Halusimme näyttää kaikille, mitä kaikkea mahtavaa olimme näinä kahtena ja puolena päivänä nähneet ja kokeneet.
Lounaan jälkeen teimme vielä pikaisen siivouksen, jonka jälkeen olikin jo aika lähteä kotia kohti. Koko intensiivikurssi oli ollut mieletön kokemus, jossa olimme päässeet kokemaan itse kukin Itämeren viehätyksen. Matka Tvärminneen oli mainio ja unohtumaton elämys!
Martta Koskenniemi 
Sara Laitinen 
Helmi Oksanen