Jokainen on varmaan jossakin kohdin kuullut sanonnan: “Älä välitä rahasta, vaan tee sitä työtä mitä itset rakastat” kun keskustelu on kääntynyt tulevaisuuteen ja työntekoon. Varsinkin lukion aikana yhä useammalla on hirveä stressi, koska he eivät tiedä mitä haluavat tehdä opiskelun jälkeen. Miten yhdistää omat mielenkiinnon kohteet, mutta silti saada tarpeeksi rahaa, jotta olisi katto pään päällä ja ruokaa vatsassa?
Olen itse vasta lopettelemassa lukion ensimmäistä vuotta, mutta minua stressaa yhä enemmän ja enemmän jatko-opiskelu sekä, hui, työt. Ajatus siitä, että kohta pitää tehdä valinta ammatista, jota tehdään sitten yli 20 vuotta, vähintäänkin ahdistaa. Tiedän myös, että en ole ainoa näiden ajatusten kanssa. Mitä jos valitsen väärin? Mitä jos menen rahan perässä, mutta olen työssä, joka ei ole todellisesti osa minua? Tai sitten teen sitä mitä rakastan, mutta en voi syödä päivällistä joka päivä?
Sisälläni toivon, että olisi olemassa täydellinen tasapaino. Sellainen työ, johon olisin menossa innoissani joka aamu, mutta silti minun ei tarvitsisi huolehtia rahasta. Jokin asia, missä olisin hyödyllinen ja tuntisin aidosti olevani hyvä. Ennen rukoilin, että joku toisi minulle eteeni suuren listan, missä olisi kaikki maailman ammatit, mutta sitten törmäsin ideaan, joka antoi aivan uuden tavan tutkia omaa tulevaisuuttaan.
Vanhan japanilaisen filosofian mukaan meillä jokaisella on oma kutsumuksemme, jokin, joka saa meidät nousemaan joka aamu sängystämme. Ikigai vastaa kysymykseen: “Miksi olen täällä?”. Se antaa elämälle tarkoituksen ja on ihmisen syvin sisäinen intohimo, joka antaa meille voimia elää päivästä toiseen, ei vain selviytyä. Ikigai tulee japanin kielen sanoista iki ja gai, jotka tarkoittavat suomeksi elää ja syy. Ikigai on siis karkeasti suomennettuna syy elää.
Ikigaita käytetään yleensä oman elämäntyönsä löytämiseen ja se kuuluu ihmisten jokapäiväiseen elämään Japanissa. Henkilön ikigai voi olla esimerkiksi perhe, urheilu taikka kirjojen kansien maalaaminen. Sen löytäminen vie kuitenkin aikansa, koska ikigaita etsiessä täytyy olla täysin rehellinen itselleen. Jotkut saattavat etsiä omaa ikigaitaan koko elämänsä, kun taas toiset voivat löytää sen vahingossa. Filosofian mukaan ikigai ei ole välttämätön (ammatillisesti) onnistuneeseen elämään, mutta se tekee työurasta paljon helpompaa.
Ikigai on lähtöisin vanhasta japanilaisesta tarusta, mutta nykypäivänä siitä on lukuisia kirjoja, kuten Ken Mogin Löydä oma ikigai – Japanilainen tie elämän voimaan (2016, suom. 2020 Otava) sekä Héctor Garcían ja Francese Milarresin Ikigai – Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain (2016, suom. 2017 Gummerus). Tunnetuin teos ikigaista on luultavasti kuitenkin Marc Winnin luoma graafinen kaavio, joka auttaa oman ikigain löytämisessä.
Omasta mielestäni ikigai on loistava työkalu uravalinnan etsimisessä, mutta pelkään, että sen konkreettinen harjoittaminen on paljon vaikeampaa. Moni meistä varmaan jo tietää, missä on hyvä ja mitä rakastaa tehdä, mutta sen tiedon juurtaminen työmaailmaan voi olla paljon vaikeampaa. Sen takia liian moni tyytyy tekemään työtä, josta maksetaan ja jota maailma tarvitsee, unohtaen kokonaan oman intohimonsa.
Mikä siis neuvoksi? Vastaus on klassinen, seuraa sydäntäsi. Tiedän, että se on paljon helpompaa sanoa, kuin oikeasti tehdä, mutta valitettavasti se on totuus. Me ihmiset erotumme esimerkiksi roboteista sillä, että meillä on tunteita, intohimoja ja mielenkiinnon kohteita, jotka kertovat keitä me olemme. Kuitenkin puhuessamme työelämästä unohdamme nämä uniikit piirteet kokonaan ja yritämme toimia kuin robotit. Olkaamme siis ihmisiksi ja seurataan omaa ikigaitamme, vaikka ajatus tuntuisi pelottavalta.
Sonja Wickstrand 
Daniela Paulino 
Jean Lehmann