Viime vuoden loppupuolella käynnistyi 23E:n Temeproggiksen suunnittelu yhteisen ideoinnin ja improilun pohjalta. Tämän jälkeen vastuu käsikirjoituksesta siirtyi käsikirjoitustiimille, jossa olin mukana. Ideoimme juonen ja henkilöt sekä kirjoitimme käsikirjoituksen joululoman aikana. Tammikuussa käsikirjoituksen pohjalta alkoi puvustuksen, lavastuksen, maskeerauksen, musiikin ja äänimaailman suunnittelu ja toteutus sekä näytelmän roolijako.
Tämän jälkeen alkoi hieman yli kuukauden harjoittelu enemmän tai vähemmän myöhäiseen iltaan venyvissä treeneissä. Samaan aikaan tehtiin pukuhankintoja, rakennettiin lavasteita ja kokeiltiin maskeerauksia. Lopulta oli esitysten aika!
Proggiksessa pääsee luomaan teatterin visuaalisia elementtejä, markkinoimaan, luomaan koreografiaa, halutessasi ohjaamaan ja kehittymään näyttelijänä. Siinä saa ainutlaatuisen kokemuksen teatteriproduktion valmistamisesta ja pääsee myös tutustumaan upeisiin ihmisiin, jotka tekevät oman työpanostuksensa produktioon.
TeMe-proggiksessa voi itse päättää, kauanko käytät aikaa siihen. Voi liittyä moniin tiimeihin – kuten minä – tai sitten ottaa vähemmän vastuuta, jos esimerkiksi opiskelu vie jo valmiiksi paljon aikaa. Intensiivisen työskentelyn vuoksi suositellaan keventämään lukujärjestystä proggiksen ajaksi.
TEA07 eli Puvustus, lavastus, maskeeraus – Teatterin visuaaliset elementit -kurssille ja MU06 ja MU07 eli Teatterimusiikki -kurssit pystyy valitsemaan myös muut kuin TeMeläiset. Jos siis olet kiinnostunut osallistumaan produktioon muuna kuin näyttelijänä, kannattaa valita kyseiset kurssit.
Kaikista tärkeintä on pitää työryhmä ja luokka kasassa. Jos ihmiset suuttuvat toisilleen ja jää paljon selvittämättömiä erimielisyyksiä, ei kenelläkään ole mukavaa työskennellä. Me saimme pidettyä luokkahengen yllä, koska löysimme meitä yhdistäviä asioita ja pidimme hauskaa pitkistä harjoituksista ja väsymyksestä huolimatta.
Näin produktion jälkeen on hieman haikea olo, koska proggiksen tekeminen oli hauskaa ja sain niin hyviä muistoja, joita muistelen vielä vuosien päästä. Koin myös, että kehityin näyttelijänä näytellessäni näytelmän hahmon Aamun isää. Sain myös nähdä, mitä kaikkea muuta produktion luomiseen kuuluu näyttelemisen lisäksi. Haikeudesta huolimatta kuten yksi näytelmän päähenkilöistä tokaisi: Don’t cry because it’s over, smile because it happened!
Artikkelikuva: Oliver Nieminen.
Sara Laitinen 
Selja Kaukoniemi