Kirjoitan tätä toukokuun 19. päivänä ja kesälomaan on enää alle kaksi viikkoa. Olen nyt ollut lukiossa vuoden ja se tuntuu uskomattomalta. Tasan vuosi sitten tilanne elämässäni oli kuitenkin täysin eri.
Olin viettänyt kolme vuotta yläkoulussa, ja se tuntui välillä taistelulta. Yläkoulu oli raskasta aikaa. Jos kaverisi muuttuivat rasittaviksi ilkeilijöiksi, vaihtoehtoja oli kaksi: joko mukauduit tähän piiriin tai sitten yritit jaksaa omana itsenäsi sen kolme vuotta. Itse valitsin jälkimmäisen.
Olen kuullut monilta ystäviltäni myös, että yläkoulu ei todellakaan ollut mukavaa aikaa. Tätä asiaa ei kuitenkaan voi yleistää, vaan varmasti on ihmisiä, jotka ovat viettäneet mukavat yläkouluvuodet. Minua ei kuitenkaan kiusattu vaikka ikäviä ihmisiä olikin. Tiedän kuitenkin, että koulukiusaamista tapahtuu eikä kenenkään tulisi kokea sitä.
9. luokan syksyllä huomasin, että Otaniemen lukiossa on Teatterin ja median (TeMe)-linja. Ajattelin, miten upeaa olisi päästä viettämään koulussakin aikaa itseään kiinnostavien asioiden parissa. Olin harrastanut teatteria monta vuotta ja tiesin, että teatteripiirissä ilmapiiri on hyväksyvä ja oletin, että näin olisi TeMelläkin.
TIPPA laulaa kappaleessaan ”Omilla jaloilla” seuraavasti:
Kun sä kävelet sun omilla jaloilla Sä voit mennä Beibi mihin sä haluat Kun sen tajuat Sä et pysy aloillaan Sä voit mennä Ja sä oot vasta alussa Ja sun sydän sykkii vapautta
Omilla jaloilla käveleminen kuvaa mielestäni sitä vapauden tunnetta, kun tajuaa, että voi olla täysin oma itsensä. Tämä voimaannuttava tunne on pysynyt minussa koko vuoden ja säilyy edelleen.
Vuoden aikana olen huomannut, että TeMe-linjalla voin olla oma itseni. TeMe ei kuitenkaan ole vain linja vaan jotain suurempaa. TeMe on yhteisöllisyyttä, siellä on hyväksyvä ilmapiiri ja tunnelma on jotain sanoinkuvaamatonta. Vaikka TeMellä on paljon erilaisia ihmisiä, koen silti, että jollakin tavalla olemme myös samanlaisia.
Hyvä yhteishenki ei kuitenkaan rajoitu vain TeMe-linjalle vaan koko lukioon. Lukio on täynnä upeita, erilaisia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Yläkoulun taistelun jälkeen voin taas nauttia koulunkäynnistä.
Tällä hetkellä olen hyvin kiitollinen TeMelle ja TeMeläisille siitä, mitä ovat ja odotan innolla, mitä syksy tuo tullessaan.
Pian juostaan kesälaitumille. Eräs radiojuontaja joskus sanoi, että se, ettei kesällä ole aikataulua ja elämä on ikään kuin pysähtynyt, tuntuu samaan aikaan sekä upealta että ahdistavalta. Samaistun tähän osittain, mutta varsinkin alkukesästä aikatauluttomuus tuntuu rentouttavalta. Nyt siis lepoa, ystäviä ja teatteria – paras resepti kesään!
