Ensimmäinen lukiovuoteni on kohta lopuillaan, ja on ollut vaikeaa uskoa, että olen selvinnyt näinkin pitkälle. Lukiossa oleminen on ollut jännittävää ja erilaista kuin yläkoulussa, ja moneen uuteen asiaan on joutunut totuttelemaan. Yläasteen satunnaiset kokeet ovat vaihtuneet järjestelmällisempään koeviikkoon, ja luku-urakka on kasvanut kertaheitolla. Yläasteella oppilaita kohdeltiin vielä kuin lasta eikä heidän odotettu tekevän sen suurempia päätöksiä tulevaisuuteen liittyen. Nyt taas lukiossa meidän odotetaan itse huolehtivan itsestämme ja lisäksi päättämään, mitä haluaisimme tehdä isona – ihan kuin sen muka voisi vielä tietää! Onneksi on kolme vuotta aikaa miettiä, mitä tulevaisuudeltaan tahtoo.
Matkani lukiossa alkoi siitä, kun sain tietää pääseväni tänne Pohjois-Tapiolan lukioon. Rehellisesti sanottuna Pohjis ei ollut ensimmäinen hakuvaihtoehtoni, vaan oikeastaan toivoin pääseväni Tapiolan lukioon. Nykyään olen oikein iloinen, kun pääsin juuri tänne opiskelemaan, sillä tämä lukio sopii juuri minulle: ilmapiiri on hyvä ja ihmiset ovat mukavia, enkä olisi kestänyt päivääkään jossakin superälykkäiden lukiossa! Pohjiksessa pidän juuri siitä, että opettajat ovat mukavia ja rentoja, mutta kuitenkin osaavia, ja täällä on paljon samanhenkistä porukkaa kuin minä. Lisäksi mielestäni on plussaa se, että täällä on tarjottavana paljon luovia kursseja: audiovisuaalisia kursseja, journalistikurssi sekä ilmaisutaidon kursseja. Nykyään ajattelen, että olen onnekas, kun en päässytkään Tapiolan lukioon vaan Pohjikseen, ja voin ylpeänä sanoa olevani pohjislainen!
Lukio on tuntunut monella tapaa erilaiselta kuin yläaste. Koeviikot kuluttavat hermoja sekä tekevät opiskelusta rankempaa, mutta kaikki opiskelemisen tuoma tuska korvautuu kuitenkin sillä, miten paljon kivempaa lukio on verrattuna yläasteeseen. Lukiossa on vapaampi tekemään omia päätöksiä kurssivalintojen sekä muiden asioiden suhteen, ja on sellaisten ihmisten ympäröimänä, joilla on samanlaisia tavoitteita kuin itsellä. Lukiossa on myös rennompi ilmapiiri ja tulevaisuudensuunnitelmat otetaan vakavasti. Vaikka koeviikot tuntuivat aluksi painajaismaisilta, niihin kyllä tottuu, jos on valmis tekemään hieman töitä. Täällä opiskellessani olen huomannut, miten paljon aikuismaisemmalta minusta on tuntunut verrattuna siihen, kun olin vielä yläasteella. Ysiluokalla kuvitteli olevansa niin iso, vaikka todellisuudessa oli vielä lapsi. Ja on ihan okei, vaikkei vielä lukiossakaan tiedä, mitä haluaisi isona tehdä: minäkään en vielä sitä tiedä, en todellakaan. Oma neuvoni niille ysiluokkalaisille, jotka pähkäilevät sitä, mitä tehdä ysiluokan jälkeen on: valitse lukio. Tie voi olla täynnä haasteita, mutta on loppujen lopuksi kaiken sen arvoista.