Valokuvaaja Marja Helanderin teoksessa Erään tehtaan anatomia (2018) näkyy tehdas, jota useat sähköpylväät ympäröivät. Kuva on otettu venäläisestä tehtaasta (Apatit). Valokuvaa on käsitelty tietokoneella siten, että tehtaan ja pylväiden ulkopuolella säkenöi useita eri värejä kuten valkoinen, keltainen, punainen ja sininen. Muu maasto on mustaa mukaan lukien taivas ja maa. Värit ovat vahvoja ja luovat kontrastia kuvaan. Kuva olisi voitu ottaa lämpökameralla, mutta värityksen takia tämä on epätodennäköistä. Kuitenkin värien esille tuomat valot voivat merkitä esimerkiksi tehtaasta huokuvaa säteilyä. Kuvassa katsojan huomio kiinnittyy ensiksi kuvan keskikohtaan, joka on täynnä huomiota herättäviä värejä. Kun on katsonut kuvaa hetken, niin pienet yksityiskohdat, kuten siniset alueet kuvassa, kiinnittävät huomion.
Helanderin valokuvassa vahvat ja kontrastia tuovat värit ja ihmisen rakennelmat ovat keskeisiä. Länsimaista lukusuuntaa (vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas) ajatellen suurin sähköpylväs on vasemmalla. Kuvan sommittelu on jakaantunut kolmeen osaan: Kuvan yläosassa on enimmäkseen mustaa, mutta tarkkaan katsottaessa huomaa mustan seassa sähköpylväiden johtoja. Kuvan keskiosaa hallitsee valkoisten, punaisten sekä oranssien säteiden luoma ihmisten rakennelmien meri. Kuvan alaosassa taas näkyy kylmempiä ja rauhallisempia värejä kuten valkoista ja sinistä mustan seassa. Tässä valokuvassa katsojan huomio kiinnittyy ensiksi kuvan keskiosaan, sillä siellä on vahvimmat värit. Viivat rakennelmissa ja kulmikkaat muodot mm. sähköpylväissä saavat kuvasta aktiivisemman, levottoman ja kontrastisen. Tehdas tuo kuitenkin vakautta olemalla neliömäinen. Tehdasta ja sitä ympäröivää aluetta kuvataan kaukaa, minkä avulla saadaan parempi kokonaiskuva tehtaasta ja syvyysvaikutelmaa. Kuvaan mahtuu paljon asiaa, koska kuvakulma on laajalta ja autiolta alueelta. Valokuvan ulkopuolelle jää kuitenkin jonkin verran muuta maastoa.
Valokuvan kuvaaja Marja Helander on tunnettu teoksistaan, joissa hän tuo esille omaa taustaansa suomalaisen ja saamelaisen kulttuurin välissä. Teokselle voidaan antaa uutta näkökulmaa miettimällä valokuvan yhteyttä sekä saamelaisuuten että suomalaisuuteen. Kuvan keskikohdasta ylöspäin väritys on enemmän saamelainen (punainen ja keltainen). Kuvan keskikohdasta alaspäin katsottaessa väritys on sinivalkoista. Teos saa uuden merkityksen, koska se on sekoitus Saamen ja Suomen lipuista. Toisaalta Helanderin sanotaan myös kuvanneen teoksissaan saamelaisten ongelmallista suhdetta kaivosteollisuuteen. Kuvan tehdas voi kuvata kaivosteollisuutta ja sen pahuutta hohtamalla punaista, oranssia ja keltaista valoa tai säteilyä luontoon. Musta alue tehtaan ympärillä voi kuvata tuhoutunutta luontoa, jota säteily koko ajan tuhoaa. Helander toteaa teoksessaan, että ihmisen tekemä teollisuus on tuhoisaa, mutta taiteena kaunista.
Helanderin valokuva viittaa todennäköisesti luonnon ja teollisuuden ristiriitaan. Siinä ovat vastakkain luonto ja ihmisen rakentama teollinen ympäristö. Väreistä hohtaa vahva vastakkainasettelu, kuten oranssi ja sininen tai valkoinen ja musta. Nämä vastakkaisuudet luovat kontrastin ja huomiota herättävän vaikutelman. Valokuva ei vaikuta kovin terävältä. Valon vaikutelman avulla kuvasta on saatu häivytettyä monia yksityiskohtia. Kuvasta välittyy hieman synkkä tunnelma, sillä kuva on täynnä mustaa ja usein pahuuden värinä tunnettua punaista. Kuitenkin punainen ja muut lämpimät värin tuovat lämmön tunnetta. Kuvan sanoma on tärkeä. Marja Helanderin valokuva puhuttelee minua, sillä sen värivalinnat ovat saaneet minutkin keskittymään kuvaan, sen yksityiskohtiin ja erityisesti värimaailman ristiriitaisuuteen. Se on minusta samaan aikaan sekä harmoninen että raju.