Rauhallinen hiekkatie ja yksinäinen hirsitalo. Auringonlasku, joka korostaa taustalla olevien puiden suuruutta. Kaksi lasta auttamassa autoa liikkeelle mutakuopasta ja toiset kaksi ihmettelemässä kuvaajaa. Kaksi koiraa seuraa tienristeyksen tapahtumia. Kalsea syyspäivä on vaihtumassa yöksi Pentti Sammallahden kuvassa “Karjalan kansaa katsomassa” (1991).
Kuva kuuluu näyttelyn esittelytekstin mukaan Sammallahden Venäjän tie -sarjaan, johon hän on koonnut Karjalan alueelta ottamiaan kuvia. Kuvan nimi viittaa vuonna 1892 kirjoitettuun Sparre Louisin kirjaan “Kalevalan kansaa katsomassa – muistiinpanoja Kauko-Karjalan retkeltä”. Elian Lönnrotin kokoaman “Kalevalan” runot on kerätty Karjalan alueelta, ja kuvan nimi viittaa todennäköisesti sekä Kalevalan kansaan että itse paikkaan.
Sammallahti on leikitellyt teosten nimillä ja soveltanut niitä omaan kuvaansa.
Mustavalkoisen kuvan tapahtumat on aseteltu niin, että ensimmäisenä katsoja kiinnittää huomiota mutalammikkoon kiinnijääneeseen autoon ja kahteen lapseen, jotka yrittävät saada autoa uudestaan liikkeelle. Tapahtumaan liittyy paljon liikettä ja tunnetta, ja katsojan on helppo käsittää tapahtuman konteksti. Toinen huomiota herättävä asia kuvassa on vasemmassa alakulmassa olevat lapset, jotka ovat tulleet tarkkailemaan kuvaajaa. Heitä ei näytä auto tai muut ihmiset häiritsevän, vaan he ovat kiinnostuneita siitä, mitä kameran takana tapahtuu. Kylään saapunut kuvaaja on kiinnostavampi asia kuin kiinni jäänyt auto. Heillä on molemmilla päällään pitkähihaiset paida sekä pipot, mikä viittaa siihen, että ilma on viileä.
Lasten takana kauempana näkyy hirsitalo. Se vaikuttaa muuten pimeältä lukuun ottamatta ylintä ikkunaa, josta näkyy valo. Talo on aution ja kylmän oloinen, mutta se tuo silti kodikkuutta ja turvallisuutta kuvaan. Kuvassa näkyy kaksi koiraa, jotka ovat molemmin puolin autoa. Toinen näyttää paljon innostuneemmalta kuvan tapahtumista kuin toinen. Koirien lisäyksellä kuvasta on saatu eläväisempi. Taustalla, metsän takana on kaunis auringonlasku, joka luo rauhallista tuntua kuvaan. Kaiken kaikkiaan tilanne vaikuttaa aidolta ja jokapäiväiseltä.
Kuvaan on saatu esille monia yksityiskohtia. Panoraamakuvan avulla katsoja saa paremman käsityksen koko tilanteesta kokonaisuutena. Se lisää perspektiiviä ja antaa katsojalle suuremman alueen analysoitavaksi. Kuvan kontrasti on myös vahva. Kirkkaat kohdat ja varjot ovat todella näkyviä. Kuva on otettu ihmisen tasolta, minkä vuoksi katsojan on helppo samaistua tilanteeseen ja ymmärtää kuvaa. Kuvan tilanne on helppo hahmottaa.
Kuvasta välittyy rauhallinen ja jopa hieman leikkisä tunnelma. Kameraan katsovat lapset hymyilevät iloisesti ja hellyttävästi. Lasten pukeutuminen ja taivaan värit luovat kuitenkin vaikutelman kylmistä ja ankeista oloista. Kaiken rauhallisuuden lomassa kuvasta välittyy myös kova työ ja yhteisöllisyys. Lapset ovat rientäneet auttamaan auton takaisin tielle, vaikka maasto onkin varmasti sotkenut heidän kenkänsä sekä vaatteensa. Kuva haluaa kertoa katsojalleen Karjalasta ja sen asukkaista. He elävät materiaalisesti vaatimatonta elämää, mutta ovat silti tyytyväisiä ja onnellisia.