EMMA-museon näyttely The Men Who Fell from Earth perustuu kolmen taiteilijan -Jonathan Meesen, Daniel Richterin ja Tal R:n – luomuksiin. Kukin taiteilijoista on keski-iässään, mutta heidän taidetyylejään voisi kuvailla lapsenmielisiksi. Yhdessä näyttelyn osiossa esitellään heidän yhteistyönä luomiaan värikkäitä patsaita, jotka on koostettu erilaisista elementeistä. Patsaita on kaikkiaan kymmeniä, mutta yksi niistä kiinnittää erityisesti huomioni. Taiteilijat ovat kertoneet luoneensa patsaat kuin hetken mielijohteesta ja lisänneensä niihin elementtejä sitä mukaa, mitä vain on tullut mieleen. Heidän töitään ei heidän mukaansa tarvitse tai edes kuulu ottaa vakavasti. Tässä patsaassa kuitenkin näen potentiaalia syvällisempään sanomaan.
Patsas esittää avaruusoliota, joka istuu repsottaen jättimäisellä voisarvella. Olio on kooltaan melko pieni ja se on suunnilleen katsojan silmien korkeudella. Voisarvi on asetettu pystysuuntaisesti, minkä takia se tuo mieleeni kuunsirpin. Olion kasvot on sutattu keltaisella maalilla, ja sen kehossa sekä voisarvessa on satunnaisesti läiskittyä punaista ja keltaista maalia. Aivan olion edessä on kyltti, josta se pitää hennosti kiinni. Kyltissä on kolme paksua punaista rastia mustalla pohjalla. Teoksen ohella on kaksi sinistä kassia, jotka on täytetty epämääräisillä sinivalkoisilla raidallisilla esineillä. Nämä esineet vaikuttavat olevan vain ylimääräinen osa teosta, koska niillä ei tunnu olevan siinä minkäänlaista tehtävää. Lisäksi olion päässä on teksti, jossa lukee isoin kirjaimin PVPS. Teksti on sopivasti hämmennystä lisäävä elementti.
Teos vetoaa tunteisiini, sillä sen avaruusolio vaikuttaa niin nääntyneeltä ja heiveröiseltä. Olio on kokosuhteessa pikkuinen verrattuna voisarveen, joka tavallisesti on ihmisten arjessa pieni. Se luo entistä vahvempaa vaikutelmaa heikosta olennosta. Kaiken lisäksi sillä ei ole vaatteita päällään, mikä saa sen näyttämään haavoittuvaiselta. Patsasta oletettavasti kuuluu katsoa puolelta, johon olennon kasvot osoittavat ja josta punaiset rastit näkyvät. Muutoin teosta pystyy tarkastelemaan mistä suunnasta tahansa, mikä on hyvä ominaisuus, sillä kolmiulotteisuus tekee siitä aidon tuntuisen. Itse olento on teoksen valokeilassa, mutta keltainen väriläntti sen kasvoissa kiinnittää erityisen paljon huomiota. Väri valaisee ja korostaa kasvot esiin teoksesta.
Uskon, että teoksella halutaan ilmaista muukalaisvihaa. Olennon väsynyt ilme ja sen turtunut asento voisivat viitata loputtoman pitkään matkaan, jonka päämääränä on löytää uusi koti. Rastit tuovat välittömästi mieleeni jotain kielteistä. Siksi oletan, että ne tarkoittavat epäonnistuneita yrityksiä asuttautua paikkoihin, joihin se ei ollut tervetullut. Toinen mahdollinen merkitys rasteille on karttamerkit ikään kuin niillä verrattaisiin sen etsimää kotia aarteeseen. Patsaan kaksi elementtiä on aseteltu vastakkain. Ruoka ja nälkä ilmenevät samassa teoksessa siten, että luulaiha olio sattuu istumaan juuri suurenmoisen herkkuruoan päällä. Aluksi taideteos voi näyttää vain hämmentävältä. Hetken kuluttua sen aikaansaama tunnelma muuttuu. Mikä ikinä vaivaakaan pienen olennon mieltä, sen haikeus herättää minussa myötätuntoa.
