Olen käynyt kirjamessuilla niin kauan kuin muistan. Saan liput siellä työskentelevältä tädiltäni ilmaiseksi, joten tietenkin olen ollut menossa sinne tänäkin vuonna.
Päivää myöhemmin kun olin jo saanut liput ja sopinut ystäväni kanssa tapaamisen messuille, sain kuulla, että menisimme sinne myös äidinkielen ryhmäni kanssa. Joten lähtisin niille kahdesti: ensin ryhmäni kanssa 22.10. torstaina ja vapaa-ajallani 24.10. lauantaina.
Ensin en ollut innoissani ajatuksesta. Luulin, ettei messuilla riittäisi tarpeeksi nähtävää kahdeksi päiväksi, mutta olinkin väärässä. Päädyin nauttimaan molemmista päivistä aivan yhtä paljon.
Ensimmäisenä päivänä kiertelin ystävieni kanssa tehden tehtäviä, joita olimme saaneet opettajalta ja jotka eivät lopulta osoittautuneet niin tylsiksi kuin luulin. Saimme tilaisuuden käydä osastoilla, joilla en muuten kävisi, kuunnella haastatteluita, etsiä uutuuskirjoja ja osallistua arvontaan. Meistä otettiin jopa kuva M.A. Castrénin seuran Facebook-sivulle.
Lauantaina vaeltelin messuilla hiukan vapaammin. Eniten vierailin ystäväni kanssa sarjakuva- ja antikvariaattikojuilla ja ostin koottuja teoksia DC Comicsin Harley Quinn -hahmosta. Uudempiakin kirjoja päädyin ostamaan, kuten Gene Wolfen vuonna 2012 suomennetun Kiduttajan varjon itselleni ja David Lagercrantzin vuonna 2015 ilmestyneen Se mikä ei tapa -kirjan isälleni isänpäivälahjaksi.
Törmäsin jopa äidinkielenopettajaani, joka seisoi jonottamassa nimikirjoitusta Sofi Oksaselta tämän uutuuskirjaan Norma. – En siis näköjään ollutkaan ainut messuilla kahdesti vieraillut henkilö.