Totuus ja illuusio

Näytelmäkirjailija Edward Albeen tunnettu teos Kuka pelkää Virginia Woolfia? (1962) kuvaa iäkkään pariskunnan Marthan ja Georgen avioliiton kariutumista. Yölliseen, alkoholintäyteiseen välien selvittelyyn joutuvat osaksi myös vieraat Nick ja Honey, ja harhakuvat 1960-luvun perheidyllistä murtuvat.

Neljä roolihahmoa luovat luonteenpiirteillään ja keskinäisillä suhteillaan näytelmän sävyn. Se vaihtelee piinaavan jännittävästä ja ahdistavasta kepeään ja humoristiseen hauskanpitoon. George ja Martha pilkkaavat ja parjaavat toisiaan, mikä kuvastaa heidän onnetonta avioliittoaan. Pian katsojalle myös paljastuu, ettei Nickin ja Honeyn avioliitto ole niin ruusuista, miltä se näyttää. Marthan ja Georgen riitely, Marthan himo Nickiä kohtaan ja Honeyn hölmö luonne luovat tilanteet, joiden seurauksena katsoja alkaa pohtia, miten asiat kulissien takana oikein ovat.

Näytelmän henkilöhahmoissa on monia yhtäläisyyksiä, joita hahmot itse eivät kuitenkaan huomaa. Sekä Nick että George ovat professoreita Marthan isän yliopistolla, eikä kummallakaan pariskunnalla ole lapsia. Molemmat avioliitot ovat myös laskelmoituja. Nick on Honeyn varallisuuden perässä, ja Georgesta piti avioliiton kautta tulla yliopiston tuleva johtaja. Naisia yhdistää hölmöys, joka kuitenkin ilmenee eri tavoin. Honey on useasti aivan pihalla, mistä puhutaan, kun taas Marthan vahva persoona piilottaa hänen hölmöytensä alleen. Nickin ja Georgen olemuksista huokuu oppineisuus ja älykkyys, mistä katsoja voi tulkita heidän pitävän itseään muita parempina. Marthaa ja Georgea voikin pitää Nickin ja Honeyn tulevaisuutena parinkymmenen vuoden kuluttua.

Näytelmä sisältää paljon symboliikkaa. Hahmojen nimet Martha ja George tulevat entisen USA:n presidentin ja hänen vaimonsa nimistä. Nick on taas muunnos entisen Neuvostoliiton johtajan Nikita Hruštševin nimestä. Nimien avulla kuvataan kylmän sodan osapuolia. Kun Nick lähtee naimaan Marthaa Georgen silmien edessä, lukee Georg Spenglerin Länsimaiden perikatoa. Tämä metafora kuvastaa Neuvostoliiton ja USA:n konflikteja kylmän sodan aikana. Symboliikkaa on myös Marthan ja Georgen kuviteltu lapsi, joka ilmentää heidän lapsettomuuttaan.

Symboliikan lisäksi näytelmässä on paljon vastakkainasetteluja kuten vanha ja nuori, älykäs ja tyhmä sekä viehättävä ja kuvottava. Erilaisia kirjallisia alluusioita käytetään myös paljon, esimerkiksi huono avioliitto ja lapsettomuus voidaan yhdistää Tennessee Williamsin teokseen Kissa kuumalla katolla. Puheessa taas retorisena keinona käytetään sanoilla leikittelyä, kuten ilmaisuissa isännän itketys ja vieraita viedään.

Näyttämön lavastuksessa vanhanaikaisilla huonekaluilla ja aikakauteen sopivalla puvustuksella viedään katsoja oikeaan tunnelmaan. Suuren alkoholin määrän ja huoneen epäsiisteyden voidaan ajatella kuvastavan Georgen ja Marthan onnetonta liittoa.

1900-luvun puolivälin konservatiivisia ajatuksia rikotaan Marthan rivolla ja epäsoveliaalla käytöksellä sekä Georgen väkivaltaisuudella. Näytelmän tarkoituksena on avata katsojan silmät ongelmille, jotka ovat ajankohtaisia vielä nykyäänkin.