On tuiki tavallinen tiistai-ilta. Kännykän kello näyttää 19.00. On ollut pitkä ja rasittava päivä, eikä mitään pakollisen tärkeää tekemistä ole. Siispä TV päälle ja kanavaksi subi.
Katson harvoin telkkaria ja kun katson, haluan nollata kaikki ajatukseni. En katso uutisia, vaan luen ajankohtaisista asioista mieluummin lehdistä ja netistä. Väsyneenä en pysy rikos- ja murhasarjojen tapahtumakulkujen perässä. Draamasarjoja en jaksa seurata (lukuun ottamatta Täydellisia naisia), sillä yhdenkin jakson missaaminen aiheuttaa hämmennystä. Tietämäni tosi-tv-ohjelmat taas eivät ole katsomisen arvoisia. Katson siis vain ja ainoastaan komediasarjoja. Subi näyttää peräkkäin seuraavat kolme lempisarjaani.
Klo 19.00
Tämä sarja ei sen kummempia esittelyitä kaipaa. Frendit ensiesitettiin kotimaassaan USA:ssa 1994 televisiokanavalla NBC. Vuonna 2004 sarjan päätösjaksoa katsoi noin 51 miljoonaa katsojaa. Huippusuosittu sarja on ollut 63 kertaa ehdolla Emmy-palkintoon.
Frendeissä parasta ovat loistavat näyttelijät ja heidän roolihahmonsa. En osaisi mitenkään valita suosikkihahmoani neuroottisen Monican, hemmotellun Rachelin, luonnonläheisen Phoeben, paleontologi Rossin, hauskuuttaja Chandlerin ja naisia pyörittävän Joeyn väliltä. Hahmot ovat hyvin erilaisia, mutta silti heidän ystävyytensä on täysin uskottavaa. Samoja jaksoja voi katsoa yhä uudelleen ja uudelleen.
Klo19.30
Miehen puolikkaat kertoo Charlien, hänen veljensä Alanin ja Alanin pojan Jaken yhteiselosta. Sarja nähtiin ensimmäisen kerran USA:ssa vuonna 2004; samana vuonna kuin Frendien viimeinen jakso. Miehen puolikkaiden kahdeksas tuotantokausi vuonna 2010 keskeytyi, kun sarjan päätähti Charlie Sheen joutui vieroitukseen. Sheen päätyi haukkumaan sarjan tuottajaa julkisesti ja saikin potkut vuonna 2011. Hänen tilalleen otettiin lukuisista elokuvista tuttu komistus Ashton Kutcher.
Totuus on, että usein vahingonilo vain on se paras ilo. Vitsejä revitään erityisesti aina-niin-kunnollisen Alanin elämän vaikeuksista, joita TV-sarja käyttää hyödykseen. Myös veljesten ja heidän äitinsä Evelynin välinen suhde naurattaa.
En voi uskoa, että kahdeksannen tuotantokauden jälkeen päänäyttelijän tilalle laitetaan toinen näyttelijä. Olen varma, ettei telkkarisarja voi toimia noin radikaalin muutoksen jälkeen, vaikka en ole nähnytkään yhtäkään Sheenin poistumisen jälkeistä jaksoa. Saatan kyllä silkasta uteliaisuudesta katsoa joskus jonkin Kutcherin tähdittämistä jaksoista.
Klo 20.00
Kun näin ensimmäisen kerran mainoksen tästä komediasarjasta, ajattelin että se ei voi olla muuta kuin huono. Tosissaanko on tehty sarja, joka kertoo neljästä nörttipojasta ja heidän kauniista naispuolisesta naapuristaan? En aio ikinä katsoa. Piste.
No, katsoinpa sittenkin. Pidin yhtä nörteistä Sheldonia vähän ärsyttävänä eikä mikään sarjan juttu saanut edes hymyilemään. No, katsoin sitten toisen jakson. Aloin odottaa uusia jaksoja ja huomasin tykästyneeni Sheldoniinkin.
Jenkkiläinen (tämäkin) komediasarja Rillit Huurussa (The Big Bang Theory) ei vedä vitsiä nörteistä mauttomalla ja kulutetulla tavalla, niin kuin aluksi arvelin. Osasyynä tähän on varmasti sarjan nimen epäonnistunut suomennos. Onko aina pakko suomentaa väkisin vääntäen?
Komediasarjassa on asetettu vastakkain neljä viisasta ja omalaatuista jätkää ja ei-niin-viisas miestennielijä Penny. Tuttuakin tutumpi nörtit vastaan suositut -kontrasti on saatu toimimaan hieman erilaisella tavalla yllättävän hyvin.
Komediasarjoissa on parasta se, ettei niitä tarvitse varsinaisesti seurata. Niitä voi katsoa milloin huvittaa, eikä kymmenenkään jakson väliin jääminen tunnu missään. Ne kestävät vain puolituntia, joten aikaa jää muuhunkin. Ne eivät saa tikahtumaan naurusta, mutta saavat paremmalle tuulelle. Monia ärsyttää komediasarjoissa se, että jokaisen – huononkin – vitsin jälkeen kuuluu taustanaurua. Itse bongailen naurujen joukosta kovaäänisimmät ja teennäisimmät. Ei muuta kun aivot narikkaan!