Toista vuotta menossa tätä koronaa. Ihmisiä alkaa ottamaan jo päähän. Psykologien ja terapeuttien vastaanotot ovat pullollaan ihmisiä. On nuoria, aikuisia ja vanhuksia. Monia ahdistaa epävarmuus ja tietämättömyys. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Koska voisi taas elää normaalia elämää?
Vuosi sitten minun työmääräni kasvoi huimasti. Ihmiset ovat olleet siis terapian tarpeessa. Monet ihmiset varautuivat pandemiaan ostamalla kaupat tyhjäksi ja kotivarastot täyteen vessapaperia. Kysyin: ‘’Miksi ihmeessä ostit kuusikymmentä rullaa vessapaperia?’’ Keneltäkään en saanut hyvää vastausta. Ehkä hamstraaminen liittyi jännityksen aiheuttamiin vatsaongelmiin tai siihen, että kun julkisilla joku yskäisee, niin muut kakkaavat housuihinsa.
Nyt enemmän kuin koskaan masennus ja yksinäisyys ovat yhteiskuntamme suurimpia ongelmia. Sosiaalisia tapahtumia, läheisyyttä, kosketusta, vapaa-ajan huveja ja muiden ihmisten kasvoja ikävöidään. Hassua on, että suomalaisethan ovat tunnetusti jo vuosikymmeniä vältelleet mahdollisimman paljon sosiaalista vuorovaikutusta. Kaduilla ei tervehditä tai katsota silmiin, bussissa ei istuta tuntemattoman viereen ja pysäkeillä pidetään vähintään kahden metrin etäisyyksiä eikä halata sekä aina on kissanristiäiset joihin mennä. Sitten vasta kun kielletään läheisyys, niin aletaan osoittamaan sitä halimalla ja läpsimällä kaveria takapuoleen huutaen: ‘’Attaboy!” Jopa iltaisin baarissa tanssitaan rivitanssia tuntemattomien kainaloissa ja lauletaan Levotonta tyttöä karaokessa nuollen samaa mikrofonia. Ihan suomalaista After Ski -meininkiä…
Viime viikolla baarit aukesivat jälleen, mikä on lisännyt alkoholismia. Kun alkoholin tarjoilu päättyy jo kello kymmenen illalla, on ihmisten pitänyt saada hyvä täpinä päälle ennen kello kuutta. Nyt hoipertelevat ihmiset kaduilla koteihinsa valoisaan aikaan. Asiakkaani pelkäävät alkoholisoituvansa ja menettävänsä päivätyön tätä menoa, mutta viisas mies vastaanotollani totesi vain: ‘’Mitä muutakaan tässä tekisi. Rahojen sijoittaminenhan viinakauppaan tuottaa paremmat prosentit kuin tallettaminen pankkiin.’’
Talous ja ihmissuhteet ovat myös olleet koetuksella. On lomautuksia, irtisanomisia, karanteeneja sun muuta, jotka saavat meidät viettämään paljon aikaa kotioloissa. Eräs pariskunta tuli minun luokseni ja kertoi ostaneensa uuden talon – remontoitavan mökin – ja suunnittelevansa lapsien hankkimista.
‘’Onko nyt oikea aika lapsia hankkia, kun rahat menivät juuri uuteen taloon ja mieheni on lomautettu?’’ vaimo aloitti, ‘’meidän välinen kipinäkin on hiipunut… Ei edes petipuuhat miestä kiinnosta.’’ Mies huokaisi vieressä ja vaimo kääntyi häneen päin: ‘’Ilman minua sinulla ei olisi mitään. Minä tein sinusta rikkaan, oikean miljonäärin!’’ Kysyin mieheltä, miltä tämä sai hänet tuntemaan ja hän vastasi:
‘’Minä olin biljonääri.’’
Mummolassa ei ole pystynyt vierailemaan kovinkaan useasti viime vuoden aikana. Vanhukset eivät ole uskaltaneet lähteä ulos tai kutsua tartuttajia kylään. Hyvä puoli on ensinnäkin se, että sukulaisten kehot kiittävät, kun ei ole pullakahveja tullut nautittua joka viikko, sekä toiseksi se, että nyt kun suurin osa ikäihmisistä on rokotettu, seniorikansalaiset ovat lähteneet Esson baarin tiskille tanssimaan ja Helsingin Mummotunneliin etsimään uutta seuraa!
Tämä on ollut terapiaa parhaimmillaan koronavuoden aikana, enkä voi muuta sanoa kuin: ”Älä huoli, pieleen kaikki kuitenkin menee.”