Yksi Pohjois-Tapiolan lukion kansainvälisyyden muoto on jokavuotiset vaihto-oppilaat, jotka saapuvat Pohjikseen ympäri maailmaa opiskelemaan ja tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin vuodeksi. Eräs heistä lukuvuonna 2010-2011 oli Branson Gerst Texasista, Yhdysvalloista. Verkkolehti Pilkku haastatteli 16-vuotiasta poikaa siitä, millaista on olla Suomessa vaihdossa ja miten vaihto-oppilas viihtyy juuri Pohjiksessa.
Branson oli oppinut toukokuuhun mennessä, jolloin teimme haastattelun, uskomattoman paljon suomea ja pystyi puhumaan kieltä jo täysin ymmärrettävästi. Siksi hän vastailikin englanninkielisiin kysymyksiimme osittain suomeksi, mikä oli hienoa. Vaatii valtavaa omistautumista ja työtä, että oppii täysin erilaisen kielen näin nopeasti.
Eräs kysymysteemoistamme oli tietenkin koulunkäynti ja sen erilaisuus vaihto-oppilaiden kotimaassa. Branson kertoi koulupäivien olevan Texasissa paljon pitempiä, yleensä joka päivä seitsemäntuntisia. Läksyjä hän kuvaili olevan ”paljon, paljon enemmän”. Branson kertoi suomeksi ystävästään, joka valvoo yöllä kolmeen tekemässä läksyjä, joka yö. Hän ihmetteli myös Suomessa vallitsevaa kännyköiden ja musiikkisoitinten käytäntöä. Vaikka tekstailu tunnilla on periaatteessa kielletty, on se kuitenkin Bransonin mukaan paljon yleisempää kuin hänen kotimaassaan. Branson kertoi, että hänen omassa koulussaan Texasissa kännykkä otetaan heti oppilaalta pois sen näkyessä kädessä. Kännykän voi lunastaa opettajalta takaisin maksua vastaan. Kuulostaa todella uskomattomalta näin suomalaisen korviin. Toivottavasti omat opettajamme eivät innostu tästä ideasta luettuaan tämän haastattelun.
Kun kysyimme toiseksi viimeisen koeviikon alla, onko Bransonilla koetta, hän vastasi osallistuvansa neljään kokeeseen – suomeksi! Hän kertoi pärjäävänsä ihan hyvin, vaikka kirjoittaminen olikin vähän vaikeaa. Branson vitsaili kirjoittavansa kokeiden loppuun ”anteeksi”.
Toinen asia, mistä halusimme erityisesti udella vaihto-oppilailta, oli suomalaisten luonne ja käyttäytyminen heitä kohtaan. Mikä kiinnostaakaan meitä suomalaisia enemmän kuin se, miltä näytämme ulkopuolisten silmissä? Jokaiseen kulttuuriin liittyy stereotyyppisiä ennakkoluuloja, ja näiden paikkansapitävyyttä halusimme selvittää.
Kysyimme Bransonilta suoraviivaisesti, minkälaisia me suomalaiset olemme. ’’No, kaikki sano että ne ovat ujo, ja se on totta’’, aloitti Branson hymy huulillaan. Sen jälkeen hän jatkoi, että kaikki ovat silti ystävällisiä ja kilttejä, mutta ongelmana tuntuu olevan, että suomalaiset eivät oikein halua puhua paljon. Branson oli siis myös kuullut tyypillisen suomalaisen olevan ujo ja juro, ja oli osittain kokenut oletuksen oikeaksi. Sen jälkeen Branson sanoi kuitenkin, että on todella vaikeaa kuvailla suomalaista henkilönä, sillä tähän maahan mahtuu niin paljon erilaisia tyyppejä. Mielestäni se oli hienosti sanottu. ’’Kaikki on erilainen’’, Branson totesi heristäen sormeaan leikillisesti. Yleisesti hän kuitenkin tiivisti suomalaiset kilteiksi ja ujoiksi. Hän myös sanoi viihtyneensä Suomessa ja Pohjiksessa.
Yleiseksi johtopäätökseksi meillä haastattelijoilla kuitenkin nousi, että pojat (Branson ja toinen vaihtis Martin) halusivat rohkaista suomalaisia koulutovereitaan puhumaan englantia enemmän, sillä heidän mielestään kaikki kuitenkin osasivat keskitasoa paremmin kieltä. Pojat korostivat, että heillä on paljon suurempi kynnys tulla juttelemaan suomalaiselle porukalle kuin toisinpäin. Myös opettajien toivottiin ottavan vaihto-oppilaat enemmän mukaan tuntityöskentelyyn huomioimalla heitä erityisesti, jos vain mahdollista. Uuden kielen oppiminen on kuitenkin vaikeaa, varsinkin täysin uudessa ympäristössä.
Branson on kuitenkin kokonaisvaltaisesti tyytyväinen Suomeen, sen tarjoamiin harrastusmahdollisuuksiin (talviurheilulajit) ja ihmisiin. Branson valittiin tämän vuoden Wanhojen Tansseissa myös vuoden Vanhaksi. Hän on saanut muutenkin paljon ystäviä ja tehnyt vaikutuksen moniin suomen kielen osaamisellaan.
Branson ei viettänyt koko vuotta meidän koulussamme, vaan vaihtoi henkilökohtaisista syistä hieman tämän haastattelun jälkeen eri paikkakunnalle. Meidän kouluumme hän teki kuitenkin vaikutuksen, ja vilkaspuheinen poika jäi varmasti monien mieleen pitkäksi aikaa.
Yksi vastaus artikkeliin “Suomi ulkopuolisen silmin: haastattelussa Branson Gerst”
Jotain mallia meidän pitäisi näistä eri kulttuureista ottaa. Tästä voisi alkaa. Ehdotan kuitenkin, että jos joudun ottamaan kännykän joltakin, saan pitää sen kurssin loppuun asti. Mun pitäisi nimittäin testata eri älypuhelimia ennen tulevaa ostopäätöstä, joka on venynyt jo yli vuoden.