Hamburg, wir kommen!
Helsinki-Vantaan lentokenttä oli sunnuntaiaamuna täynnä jännitystä ja innostusta, joka kumpusi meistä Pohjiksen saksan kielen opiskelijoista, matkallaan kohti Hampuria, joka sijaitsee siis Pohjois-Saksassa, Elben varrella ja joka on tunnettu lukuisista kanaaleistaan sekä yhdestä Euroopan suurimmasta satamastaan. Valvojiksi matkaan lähtivät kielten opettaja Päivi Kosonen ja matemaattisten aineiden opettaja Matti Heikkinen.
Lento Saksaan sujui kuin rasvattu, mutta matkamme Hauptbahnhofilta hotellille osoittautui luultua hankalammaksi. Tuntemattomat paikat ja eri ohjeet saivat päämme sekaisin eikä kiertotie kylmässä ja nälkäisenä tuntunut kovinkaan rattoisalta. Houkuttelevat tuoksut ja valot, jotka tulvivat Weihnachtsmarktilta saivat meidät kuitenkin odottamaan innolla Hampuriin tutustumista. Koska opimme jo tässä vaiheessa, ettei kaikki mene aina kuin oli suunniteltu, matkamme motoksi varmistui heti aluksi diplomaattinen vielleicht, ehkä.
Löysimme lopulta hotellimme aivan rautatieaseman läheisyydestä ja saimme jätettyä laukkumme hotellihuoneisiimme säilöön. Pienistä alkukankeuksista huolimatta Hampuri imaisi meidät heti sen kauniiseen ja jouluisen lumoavaan maailmaan. Tutustuimme kulttuuriin Rathaus-vierailulla, joka sai ainakin minut haukkomaan henkeäni! Paikka oli valtavan suuri ja kultaiset koristeet ja upeat kattofreskot saivat jopa kadehtimaan saksalaisia. Suomesta ei nimittäin löydy mitään vastaavaa! Tunnin kestänyt saksaksi opastettu kierros oli mielenkiintoinen, ja yllätyksekseni jopa paikoin täysin ymmärrettävä. Seuraavana suuntasimme sateisessa ja koleassa säässä kohti St.Michaelin kirkkoa, joka on kaupungin symboli ja pääkirkko. Valitettavasti itse kirkkosaliin emme päässeet, sillä siellä oli käynnissä jokin yksityinen kirkonmeno, mutta päätimme tutustua kirkkoon ja kaupunkiin korkeasta kirkontornista käsin. Yli sadan metrin korkeudessa voi kirjaimellisesti sanoa, että huipulla tuulee, mutta näkymät olivat mahtavat: 360 astetta Hampuria! Erityisesti Hampurin satama teki minuun vaikutuksen koollaan ja mahtipontisuudellaan. Ei siis ihme, että se on yksi Euroopan suurimmista ja Hampurin suosituimmista nähtävyyksistä. Vaikka katseltavaa olisi riittänyt pitkäksi aikaa, kylmä viima sai meidät kuitenkin palaamaan pian takaisin maan tasolle.
Ensimmäinen ilta tässä sataman ja kaupankäynnin kaupungissa sujui leppoisasti lähiympäristöön tutustuen, sillä innokkuutemme kumpusi meistä kuin suihkulähteestä, mitä enemmän kaupungissa kiertelimme. Pitkän päivän jälkeen jalkamme huusivat hallelujaa ja unikin maistui makeasti.
Der König der Löwen ja muita eläimiä
Maanantaiaamuna heräsimme hotellin aamiaiselle, eikä aikaakaan kun suuntasimme jo nenä kartassa kohti yhtä odotetuimmista nähtävyyksistämme: Hagenbeck’sin eläintarhaa. Kielitaitoamme ja eläintuntemustamme testattiin oikein toden teolla tässä valtavassa eläintarhassa, johon kuului myös eksoottinen Tropicarium. Leijonankuninkaasta tuttujen laulujen innoittamana tunnit vierähtivät kuin siivillä kierrellessämme ja katsellessamme eläimiä aina Afrikan savanneilta Aasian vuoristoihin. Eläintarha teki minuun suuren vaikutuksen. Se oli siisti ja sen viihtyisyyteen oli haluttu panostaa, mikä näkyi pieninä itämaalaistyylisinä puutarhoina pitkin poikin eläintarhaa. Myös eläimet voivat eläintarhassa hyvin! Yksikään eläin ei kyhjöttänyt kaltereiden takana apaattisena ja masentuneena, vaan ne saivat oikeasti olla suurissa aitauksissaan suhteellisen vapaasti. Missään ei ollut kaltereita, vaan eläimet ja ihmiset pidettiin erillään syvennysten avulla, jotka kiersivät aitauksia. Nämä aitauksetkaan eivät näyttäneet kaikkia eläimiä estävän, kuten esimerkiksi komeaa riikinkukkoa, joka seisoi ylväänä aitauksen päällä.
Näimme muun muassa norsuja, jotka tulivat jopa tervehtimään meitä oikein kärsästä pitäen. Ihastelimme kirahvien ylvästä olemusta ja katselimme, kuinka pingviinit tekivät uimahyppyjä veteen ja viereisessä aitauksessa pääsimme todistamaan komean jääkarhun esiintymis- ja uimataitoja. Strutsit, leijonat, apinat ja tiikerit tekivät minuun myös vaikutuksen komeudellaan. Tropicariumissa meno oli yhtä rennon letkeää kuin eläintarhassakin, tosin eläimet vaihtuivat söpöistä karvaturreista astetta pelottavampiin käärmeisiin, liskoihin ja lepakoihin. Tropicariumissa näimme myös paljon eksoottisia kaloja. Niiden akvaariot oli rakennettu sekä kala- että katsojaystävällisiksi. Kierroksemme eläintarhassa päättyi elokuvateatteriin, jossa valkokankaan paikalla olikin jättimäinen akvaario! Sitä katsellessa mieli rentoutui ja minuutit tuntuivat vain puolikkailta.
Siinäpä päivä pitkälti hujahti, mutta jotta emme olisi päästäneet jalkojamme tai kukkaroitamme helpolla, suuntasimme kohti Hampurin pääostoskatua Mönckebergstraβea. Useat ostoskeskukset ja kaupat saivat päämme ihan pyörälle ihastuksesta, sillä kadut tuntuivat vain jatkuvan ja jatkuvan. Kaikista parasta kaupungissa oli kuitenkin joulumarkkinat, Weihnachtsmarkt, joka oli aina täynnä ihmisiä, musiikkia, hyvää ruokaa ja tunnelmaa. Markkinoiden yläpuolella lensi joulupukin reki porojen vetämänä, tähtisateen loisteessa ja ihka oikea joulupukki kyydissä! Sellaista tunnelmaa on vaikea löytää muualta! Jokaisen jurottajankin hymy nousi viimeistään siinä vaiheessa korviin asti.
Tutustuimme markkinoilla moniin paikallisiin ja turisteihin, sekä saimme maistella bratwurstien ja leivonnaisten avulla paikallista kulttuuria.
Oli mielenkiintoista huomata, kuinka Hampurissa tuntui niin kotoisalta. Paikat muistuttivat jopa vähän Helsinkiä. Rathausin aukio oli kuin Kauppatori ja Mönckebergstraβe kuin Aleksanterinkatu. Hauptbahnhof oli kuin meidän rautatieasemamme, mutta vain paljon isompi. Olin käynyt Hampurissa pariin otteeseen aiemmin ja joka kerralla minuun oli iskenyt tämä sama tunne: olen kuin kotona. Tunnelma vain on yksinäistä Suomea avoimempi ja rennompi, lieneekö siihen syynä sitten joulumieli, keskieurooppalainen kulttuuri vai se, että asukkaita on yksinkertaisesti paljon enemmän kuin Suomessa.
Kouluvierailu
Tiistain ohjelmamme oli tiivis. Päivämme alkoi jännittävällä kouluvierailulla Gymnasium Hammissa. Yllättävää oli, että koulussa oli yhdistetty ala- ja yläaste sekä lukio, johon luonnollisesti pääsimme tutustumaan. Innokkuus katosi kuitenkin kaikilta, paitsi ehkä Matti Heikkiseltä, hyvin nopeasti kun kuulimme, että osallistumme koulun fysiikanlukijoiden tunnille. Fysiikka kun ei ainakaan minulle aukea edes suomeksi, niin voi sitä epätoivon määrää, kun sähköoppia opetettiin saksaksi! Onneksi oppilaat ottivat meidät lämpimästi vastaan tarjoamalla meille jopa omatekoisia keksejä. Pöytäryhmässämme pääsimme pohtimaan kondensaattorien toimintaa Janin, Johanneksen ja Allan kanssa, mutta pian puheet vaihtuivatkin haastavasta sähköopista muun muassa Suomeen ja suomalaisiin, mikä helpotus!
Kouluvierailu jäi mielestäni kuitenkin harmittavan lyhyeksi, sillä tunnin päätyttyä meidän oli aika lähteä, emmekä ehtineet tutustua kouluun sen paremmin. Niinpä lähdimme nälkäisinä takaisin kohti keskustaa. Saimme kuitenkin mahan täydeltä nauttia ehkä koko reissumme parhaimman aterian jälkiruokineen. Kylläisinä, jopa ähkyssä, matkasimme kohti satamaa ja Hafenrundtfahrtia. Laiva, joka kiersi satamaa tunnin ajan, oli kuin suoraan elokuvista. Koristeelliset kattokruunut ja esiintymislava sekä vanhanaikainen sisustus toivat mieleen Titanicin. Kiertoajelu merellä oli mielenkiintoinen, tosin saksalainen selostus alkoi jossain vaiheessa kuulostaa enemmän muminalta kuin kieleltä, varsinaiselta siansaksalta. Illan vapaa-ajan vietimme taas kauppojen vaatevalikoimaa tutkaillen ja joulumarkkinoiden herkkuja napostellen. Viimeisetkin roposet tuhlasimme näille kaduille, jotka alkoivat olla jo yhtä tuttuja kuin kotikaupunkimme kadut. Pitkien päivien tiivis aikataulu, kävelymatkat ja painavat ostoskassit alkoivat kuitenkin painaa jo hartioitamme kasaan ja särkemään jalkojamme.
Lähtöpäivä
Lähtöpäivän tunnelma oli jo aamusta asti apea, sillä tiesimme, että matkamme oli päättymässä. Piristykseksi vierailimme pienoismallien maailmassa Miniatyr Wunderlandissa, jonka pieniä yksityiskohtia katsellessa olisi aikaa vierähtänyt varmasti useita tunteja, mutta sitä ei ollut kuitenkaan rajattomasti. Palattuamme takaisin hotelliin iltapäivällä pakkasimme matkalaukkumme ja luovutimme huoneemme. Me oppilaat istuimme pelisalissa kaikki kovin vaisuina, vaipuneina yhteiseen ajatukseen: voidaanko olla vielä yksi päivä? Hyvät asiatkin päättyvät joskus, joten hyvästelimme Hampurin keskustan joulumarkkinoineen ja nähtävyyksineen. Paluumatka Suomeen tuntui pitkältä ja raskaalta. Minulle kuitenkin jäi paljon muistoja ja hyvä mieli matkasta. Olimme haaveilleet reissusta jo heti ensimmäisistä kursseista lähtien, joten oli upeaa, että toiveisiimme vastattiin ja pääsimme kokemaan jotain näin unohtumatonta ja ainutlaatuista. Päällimmäisenä mieleeni jäivät upea eläintarha sekä jännittävä kouluvierailu. Neljä päivää tämän upean joulukaupungin kokemiseen eivät silti olleet riittävästi, mutta toivottavasti palaan pian uudestaan. Auf Wiedersehen Hamburg!
Tekstin kuvat Hanna Harjunen ja Janika Pursiainen