Kukaan ei voinut välttyä siltä. Avasitpa sitten lehden tai television. Internetkin oli sitä pullollaan. Minne ikinä katseesi tai korvasi käänsitkin, ei sitä päässyt millään pakoon.
Muutamia vuosia sitten mediassa myllersi keskusteluita ilmastonmuutoksesta. Uutisissa oli kuvia sulavista mannerjäätiköistä, suurista tulvista sekä tuhoavista tornadoista. Uutisten ja dokumenttien lopussa todettiin aina sama asia: ”Maailmamme tuhoutuu pian, ellemme toimi nyt.”
Vaikka ilmastonmuutoksesta muistuteltiin joka nurkan takana, minulle jäi mielikuva, etten voi omilla valinnoillani varsinaisesti vaikuttaa asiaan. Saatan olla hiukan pessimisti, mutta syytän saamastani mielikuvasta mediaa ja myös koulutusta, vaikka koulussa saakin säännöllisesti kuulla jonkin pitkästyttävän luennon ilmastonmuutoksesta. Ongelma vain on se tapa, jolla ilmiöstä puhutaan: ahdistava saarnaus.
Paras tapa saada ihmiset kiinnostumaan, on esittää tekoja, joilla ilmastonmuutosta voidaan ehkäistä. Enkä tarkoita nyt mitään pikkutarkkaa piiperrystä, kuten ”lasketaan luokkahuoneiden lämpötilaa kahdella asteella”- tyyppistä höpötystä, jota sai kuulla tämän vuoden Espoon kunnallisvaalien eräältä ehdokkaalta. Pitää osoittaa suorat ja vaivattomat tavat, joita jokainen voi tehdä ja joihin valtio voi erilaisilla tempauksilla kannustaa.
Ihmiset on totutettava ympäristötekoihin jo päiväkodissa. Tässä iässä on hyvin altis vaikutuksille, ja jo varhaislapsuudessa opittuja käytännöntoimia on helppo jatkaa läpi koko elämän. Itse muistan tarkasti erään päivän, kun opettelimme päiväkodissa kierrättämään. Opetus oli helppoa ja hauskaa, ja siirsin kaiken oppimani perheeni tietoisuuteen. Siitä lähtien perheemme on kerännyt biohajoavat jätteet sekä pahvit ja kartongit erillisiin roskakoreihin. Joku saattaisi sanoa tähän, että mitä se nyt mihinkään vaikuttaa, että joku espoolainen perhe vähän kierrättää. Asiaa on kuitenkin tutkittava toisin päin: miksi ei kierrättäisi, kun siitä on itselle niin vähän vaivaa?
Toinen ympäristöystävällinen teko on välimatkojen taittaminen joukkoliikenteen avulla, pyöräillen tai kävellen. Tämä tosin on tapauskohtaista, sillä jonkun työpaikka sijaitsee tunnin ajomatkan päässä, kun toisella taas on työmatkanaan kolmen kilometrin pyörälenkki. Valtio tai kunta voisi totuttaa kansalaiset käyttämään joukkoliikennettä niin, että esimerkiksi tarjottaisiin halvempia bussi- tai junalippuja niille, joilla on pitkä työmatka. Tätä voitaisiin toteuttaa muun muassa markkinoimalla edullisia sarjalippuja. Joukkoliikenneverkostoa tulisi myös laajentaa varsinkin maaseudulla.
Suosi suomalaista! Suomalaisen lihan, vihannesten ja hedelmien ostamisen avulla voimme tukea kotimaisia maatalousyrityksiä. Tuotteet ovat kulkeneet lyhyen matkan kaupan hyllylle, joten niiden markkinoille tuomisessa ei ole kulunut paljonkaan energiaa. Kotimaiset tuotteet sisältävät vähemmän myrkkyjä ja säilöntäaineita. Luomutuotteitakin kannattaa suosia, sillä ne on valmistettu ympäristöystävällisellä tavalla, ja makukin on usein tavallista parempi. Ostopäätöksillä voi puolustaa luontoa.
Itse olen viime aikoina tykästynyt kasvisruokiin. Kyse on tottumuksista. Jos on lapsuudesta lähtien totuttautunut syömään kasvispainotteista ruokaa, tuskin innostuu lihansyömisestä aikuisenakaan. Koulut voisivat panostaa enemmän kasvisruokiin: kasvistortillat, kasvispizza ja soijapohjainen kasvislasagne maistuvat melkein kaikille. Kun koulussa toteaa jonkin kasvisruuan maistuvan, voi sitä sitten valmistaa kotonakin. Kasviksia pitäisi suosia, sillä lihan tuotannossa kuluu paljon energiaa.
Tässä luettelin vain muutamia käytännönesimerkkejä. Pitäisi myös olla tuhlaamatta vettä, sammuttaa valot huoneesta poistuessa ja mahdollisesti sopia kavereiden kanssa kimppakyytejä. Länsimaista kulutustapaa on vältettävä. Koulujen ja työpaikkojen tulisi näyttää konkreettisemmin, miten me kaduntallaajat voimme toimia luonnon hyväksi. Jos tietäisin enemmän pieniä toimintatapoja, miten ehkäistä ilmastonmuutosta, lisäisin niitä arkielämääni. Ei ole loogista, että tiedämme enemmän, mitä ilmastonmuutoksesta seuraa kuin, miten voimme itse vaikuttaa asiaan.
Niin kuin jo mainitsin, muutamia vuosia sitten mediassa ei muusta puhuttukaan kuin ilmastonmuutoksesta. Nyt aihe näyttää kokonaan unohtuneen. Kunnallisehdokkailla ei melkein kellään ollut ilmastonmuutokseen liittyviä vaalilupauksia – paitsi tietenkin vihreillä. Ei näin ajankohtaista aihetta voi vain sysätä syrjään. Seuraavissa eduskuntavaaleissa tosiaan toivon, että äänestysprosentti olisi korkeampi kuin 60 % ja että ilmastonmuutoksesta keskusteltaisiin enemmän. Saatankin äänestää vihreisiin kuuluvaa ehdokasta ensi vaaleissa.