Luovan kirjoittamisen kurssilla harjoiteltiin runoilua. Tässä kaksi hienoa taidonnäytettä kurssin opiskelijoilta.
Näin viisaasti Olivia Lehmuskallio kirjoittaa arjen kiireistä:
Kiire on osa jokaista päivää,
välillä tuntuu ettei missään näy rentoutumisen häivää
Mikään ei ole niin pysyvää paitsi ainainen hoppu
viikon päätteeksi ollaan aivan loppu
Tärkeää olisi katsoa välillä itseään silmiin
kuunnella sisintä ja antautua sen vietäviin
Pelkään että kohta koko elämä vilahtaa ohi
nyt täytyy pysähtyä, olla hiljaa tovi
(Olivia Lehmuskallio)
Justiina Toivanen puolestaan kirjoitti vaikuttavan runon, jossa jokainen sana alkaa m-kirjaimella.
Mahtailijat
Mahtailevat mielestäni
meluisasti
mitättömästi maalaillen
mairittelevin maneerein
myöskin muikeasti mielissään mietteistään
mahdotonta maailman menoa
Missä mielekkyys?
Merkityksetöntä.
(Justiina Toivanen)
Yksi vastaus artikkeliin “Runoilua luovan kirjoittamisen kurssilla”
Tykkään kovasti m-runoista tai mistä tahansa samalla kirjoimista alkavista riimittelystä. Tätä harrastettiin aikoinaan opiskelukaverin kanssa.