Kevään lämmön ja valon vaikutuksesta lumet sulavat ja maasta nousevat esiin leskenlehdet ja krookukset. Koulualueellamme lumikinosten alta paljastuu myös toinen todellisuus: talven aikana pihamaalle heitetyt mehutölkit, muovipullot, kertakäyttöastiat ja tupakka-askit, joiden ei edes pitäisi kuulua savuttomaan yhteisöömme. Viime viikolla koulumme pihasta siivottiin kolme täyttä jätesäkillistä pihaan heitettyjä jätteitä. Valitettavasti tämä on vain jäävuoren huippu. Kulkemalla koulumme sisätiloissa tai pihalla voi joka puolella lojuvista jätteistä helposti tunnistaa vuoden 2012 keskimääräisen koululaisen välinpitämättömän ja epäterveellisen kuluttaja- ja terveysprofiilin.
Roskaaminen ei ole vain meidän oma paikallinen asenneongelmamme Sepontiellä. Välitunnilla Nappulan takana kulkevaan ojaan heittämäsi muovipullo kelluu ja kulkeutuu aikanaan sadevesien mukana mereen viemäriverkostoa pitkin. Muovit ovat synteettisiä polymeerejä, joten ne eivät luonnossa hajoa, vaan ne vain pilkkoutuvat ajan kanssa yhä pienemmiksi ja pienemmiksi palasiksi, mutta ovat edelleen sitä samaa muovia. Merien pinnalla noin metrin kerroksena kelluva muovijäte aiheuttaa valtavasti merieläinten kuolemia esimerkiksi takertumalla, hukkumalla tai tukkimalla ruuansulatuselimistön. Myös merien ravintoketjun perusta häiriintyy, koska auringon valoa vaimentava metrin paksuinen kelluva muovikerros hidastaa kasviplanktonin yhteyttämistä ja mikroskooppiset muovinpalat päätyvät eläinplanktonista ravintoketjuun. Voidaankin kärjistäen sanoa, että Nappulan ojaan heittämäsi muovi palaa eteesi aikanaan pieninä paloina koulun ruokalassa syömissäsi silakkapihveissä.
Kaikkien valtamerien merivirroissa on nykyisin pysyviä muovista koostuvia jätelauttoja. Esimerkiksi Tyynenmeren jätelautan kooksi on arvioitu kaksi kertaa Yhdysvaltain maapinta-ala. Tämän vuoksi Hawajilla on nykyisin uimarantoja, joiden hieno hiekka onkin vain hienoksi jauhautunutta muovia. Fysiikan lämpöopin toisen pääsäännön mukaan vuorovaikutuksissa systeemin epäjärjestyksen, entropian, määrä kasvaa. Jätteiden leviäminen kaikkialle ekosysteemeissä ja ravintoketjuissa on tästä hyvä esimerkki. Sama fysiikan periaate sanoo onneksemme myös sen, että entropian pienentäminen eli järjestyksen luominen on mahdollista. Se edellyttää vain työtä. Meille tämä tarkoittaa siivoamista ja ennen kaikkea järkevää asennetta eli sitä, että emme itse synnytä jäteongelmaa heittelemällä roskia välinpitämättömästi ympäristöömme.
Tässä oli muutamia syitä välttää ympäristön roskaamista. Te nuoret keksitte varmasti hyviä syitä lisää. Luovina tulevaisuuden tekijöinä voitte myös kehittää jätteiden hyödyntämismahdollisuuksia. Esimerkiksi suomalainen Fortum ostaa italialaisen Napolin kaduille kertyneitä yhdyskuntajätevuoria ja kuljettaa jätteet omistamaansa Tukholman lämpövoimalaan, jossa jätteet poltetaan ja muutetaan näin lämpö- ja sähköenergiaksi.
Hyvä pohjislainen, älä heitä roskia ympäristöön, vaan huolehdi ne asialliseen paikkaan, roskikseen, kiitos!
3 vastausta artikkeliin “Roskaaminen on asenneongelma”
Hei ja kiitos ajankohtaisesta kirjoituksesta!
Mukava olisi nähdä roskaajien itse siivoavan jälkensä. Toki parasta olisi, ettei roskia löytyisi lainkaan luonnosta. Itse keräsin viime viikolla pari muovikassillista roskia Sepontien kääntöpaikan ympäristöstä kaikkien meidän yhteiseltä alueelta. Omille lapsilleni olen yrittänyt opettaa, ettei roskia heitetä maahan vaan ne viedään itse roskikseen. Siisti ympäristö on ilo silmälle, niin nuorelle kuin vanhallekin!
That’s a sharp way of thinking about it.
Helppo sanoa, mutta vaikea tehdä! Olen samaa mieltä, roskaaminen on yksi pahimmista yhteiskunnan ongelmista! Voikun se olisi niinkin helppoa poistaa!