Ranter- tulevaisuuden AC/DC

Diosta Laihoon

Yli vuosi on jo kulunut siitä, kun muuan Ronnie James Dio menehtyi pitkäaikaisen syövän seurauksena. Sen jälkeen bändi tai artisti jos toinenkin on yrittänyt valloittaa rock-maailmaa seuraavien sydämet, mutta aika häävillä menestyksellä. Esimerkiksi Suomessa ja maailmalla mainetta niittänyt COB eli Children Of Bodom keulakuvanaan maailman parhaaksi kitaristiksikin tituleerattu Aleksi Laiho. Mutta ei riitä, että on yksi Bodom, tarvitaan nuoria lahjakkuuksia, jotka ovat tulevaisuuden kitarasankareita. Onneksi Suomessakin alkaa siemen pikku hiljaa itää.

Musiikkia omaksi iloksi

Tapasimme lauantaipäivänä poikabändin, joka soittaa omaksi ilokseen ja vähät välittää siitä, mitä muut heistä ajattelevat. Tietenkin tämä trio nauttii positiivisesta palautteesta ja ottaa opikseen kritiikistä. Mutta musiikkia he tekevät sydämestä, eivät rahasta. On aika puhua hieman Ranterista.

Itse jäsenet

Ranter on siis kolmen lukiolaispojan yhteinen tekele. Tuomas Viitasaari toimii yhtyeen rumpalina, Matti Karjalainen yhdessä komean harjansa kanssa soittaa bassoa ja laulaa samalla minkä kerkeää. Bändin kruunaa kitaristi Lauri Kansikas, joka tulee olemaan monen tytön päiväunien kohde ja kaikkien äitien toivevävypoika. Näitä nuoria pojankloppeja on ilo katsoa. He  pelleilevät ja pitävät hauskaa lavalla soittaessaan. Heillä on koko ajan pilke silmäkulmassa, eikä edes jokunen virhe häiritse poikien esiintymistä. Päinvastoin, jos pojille joskus virheitä sattuu, he kääntävät sen huumoriksi ja tällä tavoin sytyttävät yleisön.

Suomesta englantiin

Soittouransa alusta asti Ranterin biisit ovat olleet suomenkielisiä. Kuluneen vuoden aikana kaverukset ovat muuttaneet suunnitelmansa täysin ja kaikki lauletaan englanniksi. Ennen bändissä lauloi myös varsinainen solisti, mutta hänen jätettyään Ranterin ja siirryttyään muihin puuhiin, on laulupuolella valta vaihtunut. Yhtyeen solistina työskentelee siis tätä nykyä herra nimeltään Karjalainen, mutta etunimi ei ala J:llä, se alkaa M:llä. Hän on Matti Karjalainen. Kun tarpeeksi valovoimaista solistia ei löytynyt, päätti Matti tarttua haasteeseen. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen on mies kuin uudesti syntynyt ja kaikkien kolmen mukaan askeleet ovat vahvasti oikeilla raiteilla.

Esikuvista virtaa

Harjoituspaikaksi vaihtui Helsingin Ruoholahti, tarkemmin ilmaistuna Kaapelitehdas. Siellä poikaset viettävätkin suuren osan vapaa-ajastaan. Viikossa harjoituskertoja kertyy 3-4. Mutta, kuten he sanoivat, heille musiikin tekeminen on yhtä suurtaa juhlaa, eivätkä pojat koe sitä minään työntekona tai pakkona. Ja kun pääsimme kysymään, sotkeeko musan tekeminen koulunkäyntiä, kopla yhdessä toteaa suureen ääneen miltei huutaen: ”Ensin läksyt, sitten reeneihin!” Myös tästä on syytä päätellä jotain. Joku voisi todeta, että tässä on kolme musiikkimaailman Mikael Granlundia. Ja myös Kansikas itse, ehkä hieman humoristisesti toteaakin, että pitää Granlundia idolinaan. Tiedä sitten, onko kyseisellä esikuvalla musiikin kanssa mitään tekemistä, mutta voihan olla, että maailmanmestari Granlund on käynyt joskus laulamassa pubiruusujen iloksi muutaman säkeistön Petri Nygårdia tai miksei myös Ranteria. Muita esikuvia pojille ovat olleet Laurin isän yhtye Stud, Dimmu Borgir ja J.Karjalainen (taisi olla Matin heitto).

Demoa kehiin

Tällä hetkellä yhtyeen biisilistoilla keikkuu parisenkymmentä kipaletta, ja koko ajan on uutta settiä tiedossa. Bändin kitaristi Kansikas valotti myös hieman tulevaisuutta ja kertoi, että mahdollisesti kuukauden sisään olisi ensimmäinen demo syntymässä. Kuten jäsenet hauskasti totesivat, kuukauden päästä MySpace-nimiselle sivustolle saattaa pärähtää jotain ruskeaa.

Myös katusoittoa luvassa

Tiedustelimme myös hieman tarkemmin Ranterin keikkarintamaa kesän ajaksi. Ohjelmassa on sovittuja keikkoja vielä harvakseltaan, mutta yhteydenottoja on tullut paljon. Siis kiinnostusta löytyy. Jo ensi lauantaina Ranterin voi käydä tsekkaamassa kolmessa eri paikassa. Ensin he soittavat Sipoon Susirockissa. Illalle on buukattu myös ulkoilmakeikka Tapiolan Heikintorilla, ja ilta huipentuu vetoon Tapiolan keskustassa olevassa nuorisotilassa. Helsinkiläisiä Ranter miellyttää Helsingin Pihlajamäessä 16. kesäkuuta. Kesäkuun aikana basisti Karjalaiseen ja kitaristi Kansikkaaseen voi todennäköisesti törmätä yleisesti pääkaupunkiseudulla soittamassa myös kadulla, sillä suunniteilla on katusoittoa, joka on täysin uusi tuttavuus pojille.

Viiden terävän putki

Ennen kuin lopetamme haastattelun kysymme vielä Tuomakselta, Laurilta ja Matilta viisi terävää kysymystä.

1. COB vai Jare&VilleGalle?

Kolme ääntä Bodomille tuli kuin apteekin hyllyltä.

2. Hifk vai Blues?

Lauri: No etköhän sä Janne tiiä tän, HIFK.

Matti: No ohan se toi Blues aina, mut myönnetään et tää kaus oli Hifkin.

Tuomasta asia ei liiemmin kiinnostanut.

3. Blondi vai brunette?

Bodomin tavoin ruskeat hiukset vetoavat kaikkiin kolmeen.

4. Olut vai siideri?

Lauri ja Matti: Vedotaan tohon mallaspitoseen juomaan eli olut.

Tuomas: No mä vähän tasotan pelii ja valitsen siiderin mieluummin.

5. Mitä mieltä Suomen joukkueen kultajuhlista?

Poikien mielestä kerran 16:ssa vuodessa voi juhlia, mutta he eivät ottaneet sen enempää kantaa asiaan. Pojat halusivat kuitenkin muistuttaa, että nilkkatulehdus ja kengän hajoaminen ovat normaalia mestaruuskrapulan aikana.

Kysymyksiä piti olla vain viisi, mutta huolimattomuuttamme papereihin oli eksynyt vielä yksi kysymys.

6. Koira vai kissa?

Jäsenet yksimielisiä, koira *3.

Ja vielä loppuun. Suuren yleisön tietoisuuteen Ranter nousi voitettuaan musiikkimaailmassa erittäin suositun Ääni ja Vimma -kilpailun, jossa paremmuuttaan mittaavat sadat elleivät tuhannet bändit joka vuosi. Syyn, miksi kerron tästä vasta viimeisessä kappaleessa, voi jokainen miettiä itse. Vihjeeksi nöyryys.

 

Mikko Yrjölä & Janne Erola