Rambo on espoolaisen toimintaterapeutti Nadja Sumasen esikoiskirja. Rambo voitti Otavan nuortenromaanikilpailun ja Finlandia Junior -palkinnon. Rambo on levoton poika, jonka äiti sairastaa masennusta. Kirja kertoo Rambon kesästä, jonka hän viettää äitinsä poikaystävän Riston vanhempien mökillä.
Sain mahdollisuuden päästä haastattelemaan kirjailija Nadja Sumasta. Tavatessani hänet minulla oli lista Ramboon liittyviä kysymyksiä, jotka olivat kaihertaneet mieltäni kirjan luettuani.
Miksi kirjasi nimi on Rambo?
”No, se oli alun perin mulla työnimenä. Ihan siinä alussa kun aloin kirjoittamaan, ajattelin, että tällä pojalla täytyy olla erikoinen nimi, joka tavallaan kuvastaa hänen elämäntarinaansa, ja mulle vain jostain syystä tuli ekana mieleen Rambo. En siis ole mikään Rambo-elokuvien fani tai mitään, mutta se vain tuli, ja sitten nimi oli mulla koko kirjoitusprosessin ajan. Mä en mitään muuta nimeä miettinytkään.”
”Kustantajalla on oikeus päättää kirjan nimi. Se ei ole kirjailijan valinta. Toki kustantaja haluaa kuulla, että se on myös sellainen nimi, josta kirjailija pitää, mutta nimi on periaatteessa teoksen kustantajan valinta, ja musta tuntuu, että Otavassa mietittiin jotain muutakin nimeä teokselle. Mutta sitten Rambon parissa kustantamossa työskennelleet olivat todenneet, et eivät hekään keksi kyllä mitään parempaa, että annetaan nimeksi Rambo.”
Miksi kirjoitit kirjan juuri tästä teemasta?
”Kilpailu määritti teeman, koska siinä haettiin realistista tämän ajan nuoren elämästä kertovaa tarinaa. Tiesin, että mulla näitä tarinoita riittää työni kautta, ja teksti syntyi jotenkin varmaan aika intuitiivisesti. Mulla on ollut tosi paljon tämmöisiä levottomia poikia terapiassa, ja mä oon aina jotenkin ollut tosi viehättynyt semmoisista lapsista ja nuorista. Luulen että siksi nyt nimenomaan tämmöisestä halusin kirjoittaa.”
Vaikuttiko kirjaan jotenkin se, että olet toimintaterapeutti?
”Kyllä mä luulen, että työhistoriallani on iso merkitys. Olen semmoinen elämäntarinakompostori, niin että olen tosi paljon kuunnellut ihmisten tarinoita.”
Mikä on kirjasi tärkein sanoma?
”Tärkein sanoma on mun mielestä se, että ihmisten pitäisi ymmärtää, miten arvokkaita he ovat toisille ihmisille ja miten tärkeätä on se, että on joku, joka uskoo juuri heihin ja luottaa siihen, että heistä on tekemään hyviä asioita ja he pärjäävät, ja että joku ruokkii heissä olevaa hyvää. Toiveikkuuden teema ja se, että kukaan ei yksin täällä pärjää, on ehkä nimenomaan sitä, mistä mä halusin kirjoittaa.”
Miltä tuntui, kun esikoiskirjasi voitti Finlandia junior -palkinnon?
”Se tuntui aika uskomattomalta, kun mulla ehkä suurin haave on ollut kirjan julkaiseminen. Kun unelma toteutui, niin seuraava unelma oli, että kirja löytäisi ihmisiä, jotka haluaisivat lukea sen. Kaikki, mitä lisäksi on tullut, on ollut mulle ihan semmoista ihmeellistä lahjaa ja ekstraa. Mä en ole osannut edes haaveilla semmoisista asioista.”
Kilpailun voiton yhteydessä Rambosta tehtiin näyttämösovitus Suomen Kansallisteatteriin. Näyttelijöinä oli Kallion lukion oppilaita.
Mitä mieltä olit Kallion lukiolaisten esittämästä Rambo-näytelmästä?
”Mä tykkäsin siitä tosi paljon. Silloin alkuun, kun kilpailun voiton yhteydessä tuli tieto, että voittajakirjasta tulisi näytelmä Kansallisteatteriin, mä en ollut miettinyt oikeastaan ollenkaan näytelmäpuolta.Vasta kun voitin Otavan kilpailun, tajusin, että kirjasta tosiaan tehdään näytelmä ja että nuoret esittävät kaikki roolit. Ajattelin, miten he pystyvät esittämään Erkkiä ja Annikkia, vanhempia ihmisiä. Sitten mä mietin paljon, miten ihmeessä he toteuttavat näyttämöllä esimerkiksi mökillä olon, uimisen tai eläinten hoitamisen. Mulla oli ehkä semmoinenkin huoli, että Rambon ja äidin hahmo eivät vastaisi luomiani henkilöitä. Mutta sitten, kun mä näin näytelmän, huomasin, että siinä oli tosi hienosti luotu nimenomaan Rambon ja äidin suhde. Äidin ja pojan pulmat tulivat tosi kivalla tavalla esille, samalla tavalla kuin mä oon halunnut, että niitä asioita käsiteltäisiin. Hulvatonta oli humorististen kohtausten toteutus. Miten käsittämättömän luovasti oli ratkaistu esimerkiksi triathlon-kilpailu! Nuorten lahjakkuus on mykistänyt minut.”
Onko sinulla suunnitteilla uusi kirja?
”On mulla suunnitteilla. Olen jäämässä kotiin kirjoittamaan. Oon virkavapaalla omasta työstäni ja kokeilen tällaista, että saan vain tehdä kirjaa. Mutta katsotaan, mitä siitä tulee.”
Suosittelen Ramboa luettavaksi kaikille. Se on lämminhenkinen, mukaansatempaava kirja, jossa on hyvin tärkeä sanoma. Rambo viihdyttää ja koskettaa tunteita. Se on lukukokemus, jota ei kannata jättää välistä!