Lätkäkevään huipennus odottaa jo kulman takana. Loppuviikosta alkunsa saavat MM-kisat vetävät Slovakiaan useita kymmeniätuhansia kiekkofaneja, kotimaista penkkiurheilua unohtamatta. Leijonalauma aloittaa urakkansa lauantaina 30. huhtikuuta ottelulla aina vaikeaa vastustajaa Tanskaa vastaan. Kesäsäästä nauttiva sohvaperuna saa kisat kotiinsa Yleisradion TV-kanavien kautta pohjoismaisen kiekkoikonin Antero Mertarannan säestyksellä. Suurena kiekkomaana tunnustettu Slovakia tuntenee kisaisännöinnin salat, ja odotettavissa lienee vähintäänkin entisaikojen loiston veroinen lätkäelämys.
Leijonamiehistön osalta valmistautuminen kevään koitokseen on alkanut jo alkukeväästä. Valmennusjohto on koonnut kasaan miehistön, jonka kiekkokevät kulminoituu slovakialaiskaukaloihin Bratislavaan ja Kosiceen. Maajoukkueen suorituksista uutisoidaan laajalti niin verkossa kuin lehdissäkin, ja kotisohville kisat tuo tuttuun tapaan Yleisradio. Alkulohkon ottelut saadaan käyntiin lauantaina 30.4. klo 17.15 Tanskan astuessa haastajan saappaisiin. Suomi kohtaa Latvian 2. toukokuuta ja lohkovaiheen viimeinen ottelu käydään kahta päivää myöhemmin Tsekkiä vastaan. Satunnaisia liigakohtaamisia lukuun ottamatta tätä keskiviikkona matkaan lähtenyttä joukkuetta ei yhdistä maajoukkueleirin tai mahdollisten viimeisten, valmistelevien reenien lisäksi kuin sinivalkoinen sydän sekä rakkaus jääkiekkoon.
Leijonalauman peräsimessä häärii kotimaisesta SM-liigasta tuttu Jukka Jalonen. Ensikertalainen Juge ei kuitenkaan ole, vaan kokemusta on kertynyt useilta maajoukkuevalmennuksen eri portailta. Joukkueenjohtoon kuuluu Jalosen lisäksi takavuosien kultamitalisti Timo ”Juti” Jutila, joka on Ville Peltosen poisjäännistä johtuen joukkueen ainoa vuonna 95 MM-kultaa voittanut pelaaja. Peltosen ohella kokoonpanosta uupuvat myös NHL-hyökkääjät Saku Koivu ja Jarkko Ruutu sekä ikivihreä ”Finnish Flash” Teemu Selänne. Suurnimien poissaolo herätti ennakkoluuloja joukkueen koostumuksesta ja kokoonpanoista ennen kisoja, mutta se, minkä Jalosen komentoketju häviää kokemuksessa, saadaan takaisin nälässä, kunnianhimossa ja nuoruuden hurmiossa.
Asennetta Leijonilta ei ainakaan puutu. Junioriosaston ensikertalaiset Mikael Granlund ja Jani Lajunen nauttivat saamastaan vastuusta ulkomaansopimusten toivossa, ja kokeneemmalle miehistölle kisat antavat vuosittaisen syyn vetää sinivalkoinen leijonapaita niskaan. Viime vuosien kehnon menestyksen varjolla skeptisyys kokoonpanon suhteen on aivan ymmärrettävää, mutta Jalosen ryhmältä löytyy potentiaalia. Nuoret, näytönhakuiset pelaajat eivät pelaa voittaakseen, vaan tavoitteena on osoittaa, että 16 vuotta on pitkä aika, ja nostalgiansekainen epäluuloisuus on jätettävä taakse.
Yksilötasolla silmiin pistää muutama nimi. Edellä mainittu superjuniori Granlund debytoi SM-liigassa vain kaksi vuotta sitten, ja nähtäväksi jää, kuinka nuori lupaus suoriutuu kansainvälisiä työmyyriä vastaan. Ilmiömäisen pelisilmän omaava Granlund pelaa näillä näkymin kolmosketjun oikeaa laitaa, mutta vastuuta tuo myös paikka ylivoimaviisikossa. Maininnan arvoisiin pelaajiin lukeutuu niin ikään SM-liigaa pelaava Janne Lahti, kotimaisen maalipörssin voittaja. Viimeistelystä kärsinyt maajoukkue nojaa nyt laajalti myös Lahden varaan, mutta riittävätkö Jokerihyökkääjän rahkeet maailmanluokan maalivahtien edessä?
Suurin yllätys lienee kuitenkin Suomen maalivahtikolmikko. Entisaikojen parhaimmistoon kuuluvien Bäckströmin tai Kiprusoffin sijaan luukulle luistelee venäläistä Ak Bars Kazania edustava Petri Vehanen, rinnallaan Hovinen ja Lassila. Oivaksi veräjänvartijaksi tunnustettu Vehanen torjuu sille päälle sattuessaan, mutta allekirjoittaneiden on vaikea jättää huomioimatta viime aikojen, erityisesti EHT-turnauksen, lipsahduksia. Kiekkomaailman parhaimmistoon lukeutuvia molareita syytävä Suomi laskee nyt Vehasen harteille vastuun, jonka koko kansa olettaa 34-vuotiaan raumalaisen pystyvän kantamaan.
Lauantai-ilta näyttää, mihin Jalonen oppipoikineen on kykenevä. Jakautuivat leijonamiehistön vahvuudet ja heikkoudet miten tahansa, on tulevaisuutta mahdotonta ennustaa, ja vain aika palkitsee odotuksemme. Niin tai näin, kollektiivinen pilvilinna sulkee sisäänsä sen, mihin suomalainen urheilukulttuuri perustuu. Hiljaiset toiveet ja rukoukset suunnataan jo kohti toukokuun 15. päivää ja iltaa, jolle vain vuoden 1995 kevät voi vetää vertoja. Kiinnosti kiekko tai ei, lukeutuu leijonataipaleen seuraaminen jo lähes tulkoon kansalaisvelvollisuuksiin, ja vaikkei lukeutuisikaan, olisi omien kannustaminen jo omanlaisensa kunnianosoitus tämänhetkisten tietojen valossa viimeisiä kisojaan selostavalle pohjolan ihmemiehelle Antero ”Mertsi” Mertarannalle.
Mikko Yrjölä ja Janne Erola