Pohjiksen 50-vuotisjuhlassa koettiin lämminhenkisiä esityksiä ja iloisia kohtaamisia

Jokaisella koululla on historiansa. Jokainen koulu täyttää joskus pyöreitä. Tänä syksynä oli Pohjiksen aika saavuttaa arvokas 50 vuoden ikä. Juhlistimme suurta tapahtumaa huikein menoin.

Viisikymppistä Pohjista juhlittiin syyskuussa kolmessa eri juhlassa: yläkoulun, lukion ja kutsuvieraiden. Esiintyjänä voin todeta jokaisen juhlan olleen erilainen. Mutta yksi asia yhdisti kaikkia näitä: jokainen juhla oli täynnä muistelua Pohjois-Tapiolan koulun ja lukion historiasta.

Jokaisella juhlalla oli oma ohjelmansa kohderyhmän mukaan. Lauluesitys Linnuton puu vuoden 2011 abien esittämänä kuultiin jokaisessa kolmessa esityksessä, kuten myös musiikkinäytelmä Aikamatka. Lukion tämän vuoden abien näytelmä Tottelemattomat esitettiin sekä lukion että kutsuvieraiden juhlassa. Pääjuhlassa nähtiin myös Lammen suvun steppiesitys sekä kuultiin puheita nykyisiltä rehtoreilta Maarit Mäkäläiseltä ja Toini Rauhamäeltä, Espoon opetustoimen johtajalta Kaisu Toivoselta ja entiseltä pohjislaiselta tutkimusprofessori Mika Pantzarilta. Varmasti yksi muistokkaimmista oli entisen matemaattisen aineiden opettajan Taisto Virtasen puhe, joka kuultiin lukion juhlassa.

 

Kuten alustavasti oli sovittu, me esiintyjät odotimme lavan takana hiiren hiljaa kuunnellen muut esitykset sekä videon Pohjiksen alkuvaiheista. Jännityksen tunsi ilmassa, kun oma esitys kuulutettiin alkavaksi. Olin itse mukana produktiossa, jossa yläkoulun 9.-luokkalaisten ilmaisutaitoluokka ja lukion musiikki 7 -kurssin oppilaat olivat järjestäneet pienen aikamatkan sivistyneeltä 60-luvulta poptäyteiseen 90-lukuun. Kun oli vuoro astua lavalle laulamaan, ei voinut muuta kuin vetää syvään henkeä. Kolme syvää henkäystä kolmessa eri hetkessä,  kolmen erilaisen yleisön edessä.

 

 

Muistan omista esityksistäni vain fiiliksen, jonka koin lavalla. Yleisö oli halukas kuulemaan ja oli innokkaasti mukana jokaisessa kohdassa. Esitysten lopussa raikuivat mahtavat ablodit. Lavalta halusi päästä pian kuulemaan, mitä ihmiset olivat ajatelleet esityksestä.

Palautteen kuuleminen oli ehdottomasti yksi parhaimpia hetkiä esiintymisen ohella. Pääjuhlan väliajalla kuulin vanhempien vieraiden puhuvan esityksistä. He olivat yllättyneitä, kuinka lämminhenkiseksi juhla olikaan saatu ja millaisia nostalgisia hetkiä he olivatkaan kokeneet katsellessaan videota Pohjois-Tapiolan koulun perustamisesta sekä kävellessään koulumme käytävillä. Eräs vanha nainen otti minusta jopa kiinni ja kehui esitystä, jossa myös minä olin mukana. Myös oppilastovereiden kehut esityksistä olivat piristäviä. Oli mahtavaa huomata, että ihmiset olivat viihtyneet esityksiä katsellessaan.

 

Vaikka olemme jo vanha koulu, olemme nuorekkaita oppilaiden ja opettajien ansiosta. Me luomme nykypäivän Pohjista ja rakennamme sen tulevaisuutta. Nähkäämme siis jälleen 50 vuoden päästä ikinuoressa Pohjois-Tapiolan koulussa ja lukiossa.