Pakkomielle sosiaaliseen mediaan

Sosiaalinen media sekä sähkö- ja tekstiviestit ovat nopeuttaneet kommunikointia ja helpottaneet tiedon saamista ja jakamista. Sosiaalisen median sisältö on laajentunut vuosien varrella, ja nykyään se tavoittaa suuremman ryhmän ihmisiä eri puolelta maailmaa. Käytämme sosiaalista mediaa eniten älypuhelimeltamme, joka tarjoaa meille jatkuvan mahdollisuuden päivittää statustamme missä ikinä olemmekaan. Sosiaalinen media ei ole enää vain harrastus ihmisille, vaan siitä on tullut pakkomielle ja addiktio – joillekin se on jopa todellisuus. Suurin osa sen käytöstä on tavanomaista ja automaattista käyttäytymistä, josta emme ole aina edes tietoisia. Käytämme älypuhelimemme sosiaalista mediaa keskimäärin viisi kertaa tunnissa sinä aikana, kun olemme hereillä. Luettuamme sosiaalisen mediamme läpi tunnemme tyytyväisyyden tunnetta, minkä takia sitä voi verrata addiktiiviseen toimintaan.

Media puhuu ajoittain ihmisten sosiaalisen median pakkomielteestä, varsinkin nuorten somen käytöstä. Löydämme erilaisia tilastoja Iltalehden sivuilta samalla, kun toinen media käy läpi addiktoituneen nuoren elämäntilannetta. Media siis puhuu aiheesta, mutta uutiset eivät inspiroi ihmisiä vähentämään somen käyttöä. Jos ihmiset vähentäisivät sosiaalisen median käyttöä, se tuottaisi tappiota kaikille mediatahoille. Tämän takia media kertoo pakkomielteestä hienovaraisesti eikä motivoi ihmisiä vähentämään tai lopettamaan somen käyttöä. Mediatahot eivät koe ongelmaa vakavaksi, vaikka tilastot sanovat toisin. Käytämme yhä enemmän ja enemmän somea emmekä pysty enää keskittymään ympäröivään maailmaan. Media ei ilmoita, kuinka vaaralliseksi median käyttö voi yltyä; erään kyselyn[1] mukaan 14 % vastanneista on riskeerannut elämänsä sosiaalisen median takia. He ovat saattaneet esimerkiksi ottaa selfien keskellä vilkasta katua.

Media käsittelee sosiaalisen median pakkomiellettä julkaisemalla tilastoja, lukuja ja tarinoita ihmisistä, joiden elämä on syöksynyt radoiltaan somen takia. Tarinat tuntuvat olevan kuitenkin kaukana normaalin ihmisen elämästä, koska ne ovat ennemminkin epänormaaleita yksittäisiä tilanteita. Uutiset saattavat koskea tyttöä, joka joutui Tinderissä huijauksen kohteeksi tai hauskimpia some-mokia. Esimerkiksi eräs artikkeli[2] käsitteli 13-vuotiaan tytön tilannetta, jossa hänestä oli otettu ja julkaistu erittäin henkilökohtainen kuva ilman hänen antamaansa lupaa. Henkilökohtaisten kuvien leviäminen somessa on ikävää, mutta se harvoin johtaa normaalissa elämässä itsemurhan harkitsemiseen. Medioiden uutiset ovatkin usein dramaattisia ja yliampuvia, minkä takia se ei saa ihmisiä muuttamaan tapojaan. Mediatahot eivät käsittele sitä, miten some vaikuttaa meidän jokapäiväiseen elämäämme; meidän on esim. vaikeampaa muodostaa keskusteluita, koska olemme liian keskittyneitä puhelintemme maailmaan. Jokainen meistä on varmasti ollut joskus etäinen tai töykeä oikeassa keskustelussa, koska meidän huomiomme on ollut muualla. Media ei myöskään kerro selvästi sitä, kuinka some tekee meistä oikeastaan onnettomia. Meillä on pakkomielle saada mahdollisimman monta tykkäystä uuteen kuvaamme sekä yritämme jatkuvasti nostaa seuraajiemme määrää. Jos somemme ei vastaa odotuksiamme, tunnemme pettymystä ja yksinäisyyttä. Some ei ole kuitenkaan määrittele todellista elämäämme.

Mediatahot ovat myös tekopyhiä, sillä ne syyttelevät muita sivustoja eivätkä ikinä koe olevansa osa ongelmaa. Artikkeli saattaa käsitellä Facebookin liikakäyttämistä, mutta samalla voimme löytää mediatahon mainoksen Facebook-sivultamme. Somen käsittelyyn vaikuttaa myös se, että usein mediavälineenä toimivat älypuhelimet. Useat elektroniikan suuryritykset tekevät yhteistyötä mediatahojen kanssa, minkä takia media ei voi puhua liian negatiiviseen sävyyn yrityksen tuotteista. Älypuhelimet tekevät somen käytöstä helppoa ja ovat osa syyllisiä somen liialliseen käyttöön. Tästäkään ongelmasta ei puhuta tarpeeksi paljon. Media ei kerro älypuhelimien osuutta someaddiktiosta, vaan päinvastoin jakaa jatkuvasti uusia älypuhelimien arvosteluja.

Medialla on valta päättää siitä, miten se puhuu sosiaalisen median käytöstä. Lukija ei voi itse päättää, millaista sisältöä uutissivustoihin tulee ja millaista tietoa somen käytöstä jaetaan. Olemme siis täysin median vallan alla. Monet median jakamat uutiset somesta ovat tilastoja tai lukuja täynnä. Tällaiset artikkelit saattavat olla harhaanjohtavia tai sekavia, koska ne ovat pullollaan epämääräisiä tilastoja, joita kaikki eivät ymmärrä. Tämäntapaiset artikkelit usein jätetään lukematta, vaikka aihe olisikin tärkeä. Media siis käyttää tilastoja hyväkseen, jotta ihmiset eivät huolestuisi omasta sosiaalisen median käytöstä. He eivät halua menettää lukijoitaan. Sosiaalisen median pakkomielle on tärkeä aihe puhua, koska se vaikuttaa meidän jokaisen elämään. Jotkut eivät enää erota todellisuutta somen piirtämästä maailmasta eivätkä osaa olla läsnä hetkessä. Median kuuluisi puhua ongelmasta suoraan ja jakaa mahdollisimman monipuolista tietoa lukijoille. Medialla on niin paljon valtaa, että se pystyisi muokkaamaan ihmisten somen käyttöä parempaan suuntaan.

Tutkimukset:

[1] Real Simple. How Our Social Media Obsession is Making Us Seriously Unhappy.

Osoitteessa: http://www.realsimple.com/work-life/technology/social-media-unhappiness

[2] Iltalehti. 2016. Sosiaalinen media voi tuhota teinityttöjen elämän.

Osoitteessa: http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2016022521173646_iq.shtml

Lähteet:

Iltalehti. 2016. Sosiaalinen media voi tuhota teinityttöjen elämän.

Osoitteessa: http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2016022521173646_iq.shtml

Luettu 13.5.2016

Tohtori. 2011. Vaikuttaako sosiaalinen media aivoihisi?

Osoitteessa: http://www.tohtori.fi/?page=1341824&id=9342306

Luettu 13.5.2016