Aamutunnelmia
Kello on puoli kahdeksan kulttuurikeskuksessa, ja Nuorisovaltuuston ständillä valmistaudutaan yhdeksäsluokkalaisten tuloon Vaikuttamoon. Ihmiset ovat väsyneitä ja he haukottelevat. Tavaroita tippuu lattialle, joitain tavaroita ei löydy ja monet yrittävät heräillä kahvin avulla.
Kello tikittää, kello on jo puoli yhdeksän. Pari nuorta valmistelee kiireellä tagiseinää, kun loput järjestelevät tavaroita pöydälle ja tyhjentävät karkkipusseja pahvilaatikkoon. Stressaantuneita ja väsyneitä huokauksia kuuluu joka puolelta ja ärtyneitä ihmisiä kulkee juoksuaskelein ympäriinsä. Roskakorit täyttyvät kahvimukeilla ja tyhjillä karkkipusseilla. Aika kuluu nopeasti, ja ihmiset vaikuttavat stressaantuneilta. Nuorisovaltuuston piste alkaa näyttää valmiilta, ja moni pysähtyy miettimään uusia ideoita siihen.
Hulinaa ja huisketta
Ensimmäinen ryhmä espoolaisia yhdeksäsluokkalaisia tulvii kulttuurikeskukseen sisälle. Ständillä on aluksi hiljaista, mutta pian sen edusta täyttyy eksyneen ja hämmentyneen näköisillä yhdeksäsluokkalaisilla. He ovat kuulleet, että paikalta saa karkkia ja muita palkintoja, JOS he vastaavat kysymyksiin oikein. Tagiseinä alkaa täyttyä nuorten kirjoituksilla ja piirustuksilla.
Ihmisiä tulee ja menee. Välillä on hiljaista, välillä on paljon tungosta ja hälinää. Välillä Nuvan standillä ei ole ketään, paitsi nuorisovaltuustolaisia. Karkkia menee ja sotkua tulee. Roskikset täyttyvät ja kulttuurikeskus tyhjenee. Ainakin hetkeksi.
Aamun yhdeksäsluokkalaiset vaihtuvat uusiin, ja nuorisovaltuuston esittelypiste rauhottuu. Uusi ryhmä yhdeksäsluokkalaisia löytää Nuvan pisteen. Kiirettä pitää ja valituksia kuulee. Nuorisovaltuustolaiset ovat väsyneitä ja nälkäisiä.
Ruoka-aika alkaa, ja osa nuvalaisista katoaa syömään. Ihmisiä tulee ja menee, eikä heillä ole aikaa pysähtyä. Tapahtuman pitää onnistua. Yhdeksäsluokkalaiset katoavat saliin ja loputkin työntekijät menevät syömään. Ständi tyhjenee ja ketään ei ole lähettyvillä.
Kahvilasta kuuluu puheen surinaa ja ruokailuvälineiden kolinaa. Ruoka tuoksuu toiseen kerrokseen asti ja on rauhallista. Päivä on puolessavälissä, ja ihmiset ovat onnellisia siitä, että aamu selvittiin.
Vaikka päivä oli rankka, se oli sen arvoista. Koska siten tietää, että on tehnyt kaikkensa, että moni tietäisi, miten voi vaikuttaa tilanteeseensa ja elämäänsä.
