Seisoskelemme kuuluisan opettajien huoneen ulkopuolella ja odotamme englannin ja espanjan opettajaa Timo Vuorista saapuvaksi haastatteluumme. Vuorinen saapuu pian kahvikuppi kädessään, ja hetken etsittyämme löydämme sopivan paikan haastattelulle, numerottoman luokan, jonne oppilaat eivät pääse kurkistamaan valoisaan aikaan.
1. Millä mielellä päiväsi lähti käyntiin tänään?
”Ihan hyvällä mielellä”, Vuorinen vastaa hymyillen.
2. Koeviikko lähestyy. Millainen on sinun koeviikkosi opettajana?
”Teettää paljon töitä”, Vuorinen naurahtaa ja lisää, että hänellä riittää paljon korjaamista viikon aikana. Onpa se opettajan työ rankkaa!
3. Mitä itse kirjoitit, kun kirjoitit ylioppilaaksi?
”Enkku, ruotsi, ranska, äikkä ja reaali”, Vuorinen sanelee. Yhteensä viisi ainetta, eli ei paha suoritus.
4. Tiesitkö jo lukioaikana, että haluat opettajaksi?
”En tiennyt”, myöntää Vuorinen. Olihan se ihan odotettavissa; ei lukiossa usein vielä tiedä, mitä haluaa elämällään tehdä vuosien päästä.
5. Kerro jokin erityisen hauska sattuma oppitunnilta.
Hiljaisuus laskeutuu huoneeseen ja Vuorinen pohtii hetken. ”Kyllä niitä varmasti on, ei nyt vain tule mieleen”, hän nauraa ja kuvailee kysymystä aika pahaksi.
6. Miksi päädyit opettamaan juuri englantia ja espanjaa ?
”Opiskelin molempia ja sitten piti vain keksiä jokin ammatti ”, toteaa Vuorinen hymähdellen. Yliopistossa syntyi kuulemma se lopullinen päätös näistä kielistä, sillä englanti on aina ollut hänelle pääaine.
7. Oletko missään tilanteessa katunut päätöstäsi ?
”Itseasiassa en ole katunut”, sanoo hän päättäväisesti. Hienoa, että joku todella nauttii työstään!
8. Tuottaako aikaisin aamulla herääminen sinulle onglemia?
Ensin pohdimme yhdessä, mikä on aikainen aamu. Lopulta löydämme yhteisymmärryksen siitä, että aikainen aamu on noin kello 07.00. ”Mielummin kello 10.00 kuin 8.00. On se helpompi tulla kymmeneksi kouluun kuin jo 8.15”, Vuorinen pohtii, ja me haastattelijat olemme asiasta täysin samaa mieltä.
9. Kerro oudoin tai muuten vain mieleenpainuvin unesi.
Jälleen kerran hiljaisuus laskeutuu, kun Vuorinen painaa päätään vasten kaapin ovea ja vetäytyy miettimään. ”Muistan paljon unia, mutta se on sitten eri asia, kehtaako niitä kertoa ja voiko niitä laittaa koulun lehteen…”, toteaa Vuorinen lopulta, hieman virnistellen. Jotain salattavaa siis on, jota meidän ei annettu kuulla saatika sitten julkaista.