Painan nappia ja saan pian vastauksesksi keltaisen valon. ”Odota hetki”, lukee kyseisen valonlähteen vieressä. Istahdan odotushuoneen penkille, joka on viimeisten viikkojen ajan käynyt jo liiankin tutuksi. Viereisellä penkillä hammaslääkäriaikaansa odottava nainen nostaa katsettaan hieman Me Naisistaan, mutta jatkaa pian sivujen nopeaa selailua.
Alkaahan tämä vähän turhauttaa. Olen pyrkinyt terveydenhoitajan luo nyt jo toista kertaa tällä viikolla. Yleensä ovessa on lukenut ”varattu” tai ”kokouksessa”. Ja muutenkin vapaat ajat ovat rajoittuneet niihin puolituntisiin, milloin väkeä tuntuu olevan tungokseen saakka. Hyvällä tuurilla sattuu kohdalle juuri oikeaan aikaan ja pääsee välittömästi vastaanotolle. Huonolla onnella sinne on edes turha yrittää. Miten tässä pääsi näin käymään? Kenen vika se on? Terveydenhoitajan? Enpä usko. Tämänhetkinen tilanne ei varmaankaan tyydytä häntä varmaan sen enempää kuin meitä oppilaitakaan. Mutta mitä asian eteen voisi tehdä? Eikö olisi parempi, jos sekä Pohjois-Tapiolan koululla että lukiolla olisi omat terveydenhoitajansa, vai onko tämä täysi mahdottomuus?
Huomaan istuneeni tässä jo 10 minuuttia. Tunnin alkuun en siis näköjään ehdi. Hammashoitolan ovi avautuu ja valkotakkinen mies kutsuu naisen sisälle. Tämä laskee lainalehden kädestään ja poistuu ovesta hammaslääkäri kannoillaan. Itse jään penkilleni istumaan.
On kyllä vähän huolestuttavaa, ettei koululainen pääse hänelle tarkoitettuun palveluun. Tästä ei kuitenkaan voi terveydenhoitajaa syyttää. Hänen vastuullaan on koulussamme 420 lukiolaista ja yli 300 yläasteen opiskelijaa. Näiden kaikkien rokotuksien ja terveystarkastuksien lisäksi pitäisi olla aikaa auttaa akuuteissa tilanteissa. Täytyisihän asian puolesta tehdä jotain – sekä oppilaiden että ihan terveydenhoitajan takia. Pyysin aiheesta lyhyttä kommentointia myös itse koulumme terveydenhoitajalta Susanne Rosenqvistiltä:
”Työtaakka ei ole täysin mahdoton, mutta minulla on koulussa yli 700 oppilasta, joiden kaikkien tarkastukset on suoritettava. Tämän takia vastaanotoille jää vähemmän aikaa. Olen kuitenkin mukana ohjelmassa, jonka tarkoitus olisi helpottaa oppilaan pääsyä terveydenhoitajalle”, hän kertoo. Susanne vihjasi myös, että helpoiten terveydenhoitajan saa kiinni Wilman kautta, eli ajanvaraukset voi helposti suorittaa sieltä.
Naisen tilalle penkille on ilmestynyt seitsemäsluokkalainen poika kaverinsa kanssa. Poika pitelee kättään, mikä näyttää ilmeisen kipeältä. Kerron pojalle istuneeni tässä jo 20 minuuttia. Pojat katsahtavat lievästi turhautuneen näköisenä toisiaan ja poistuvat odotushuoneesta turhia puhumatta.
Kuten nämä pojatkin, moni koulumme oppilas on menettänyt uskonsa siihen, että terveydenhoitajalle edes pääsisi. Yleisellä kyselemisellä selvisi, että iso osa ei edes viitsi vaivautua terkkarille. Saman näkee isolla mittapuulla terveyskeskuksissa. Moni ihminen, jolla on siihen varaa, siirtyy mielummin yksityisen sairaanhoidon piiriin. Muutenkin olen huolissani julkisen terveydenhuollon tulevaisuudesta. Espoon kaupunki on myöntänyt tekevänsä tulevaisuudessa säästöjä juuri julkisen teveydenhuollon saralla. Tämä aiheuttaa sen, ettei helpotusta pitkiin jonoihin ole näkyvissä tulevaisuudessakaan. Mutta terveyshän on yksi perusedellytys nykyaikaisessa yhteiskunnassamme. Mitä voimme tehdä kun palvelut siirtyvät enemmän ja enemmän yksityiselle sektorille? Muutokset ehkä auttavat nyt valtion kassaa, mutta entä vuosien päästä? Tätä menoa olemme vaarallisesti luisumassa kohti amerikkalaista sairaanhoitoa, jossa vakuutus määrittää jokaisen ihmisen arvon ja sen, saako hoitoa vai ei. Sitäkö me haluamme?
Olen nyt istunut paikoillani puoli tuntia. Kännykän akku on puolittunut ja ärsyttää. Jätän tuolini ja vilkaisen vielä sinistä ovea. Ei se vaan aukea. Luovutan. Ärsyyntyneenä nappaan laukun olalleni ja astun pimeästä odotushuoneesta kelmeään helmikuun aamupäivän valoon, mikä kajastaa käytävän ikkunoista. Yllättävästä kirkkaudesta sokaistuneena melkein törmään toiseen oppilaaseen. Soperran anteeksipyynnön ja jään pitämään hänelle ovea auki. Oppilas katoaa odotushuoneeseen samalla kun minä suuntaan askeleeni kohti kansliaa ja poissaololappua.
2 vastausta artikkeliin “Onko terveydenhoitajalle vaikea päästä?”
Todella hyvä ja asiallinen kirjoitus. Oi kun meilläkin olisi kaksi terveydenhoitajaa kaikkien oppilaiden käytössä. Tai edes puolitoista.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Osuit asian ytimeen. Välillä minua/kolleegoitani on hyvin vaikea tavoittaa sillä terveystarkastuksiin kuluva aika on 30-60 min riippuen tarkastuksesta. Mikäli juuri sinä hetkenä osuu oven ulkopuolelle, joutuu odottamaan. Pyrimme keskittymään tarkastuksissa juuri silloin olevaan henkilöön 100%:sti, joten emme yleensä availe ovea kesken tarkastuksen. Se on kyseisen asiakkaan aikaa ja haluamme kunnioittaa sitä. Valitettavasti silloin joku toinen joutuu odottamaan.
Valitettavaa myös on se, ettemme pysty (ainakaan toistaiseksi vielä) laittamaan, esim. käytävälle näkyvää ajantasaista infoa siitä, miten olemme tavoitettavissa kyseisenä päivänä. Henkilökohtaisesti yritän juuri tästä syystä ilmoittamaan vapaat aikani ovessani päivittäin. Kannattaa myös muistaa, että kirjoitamme lapun käynnistä tunnille vietäväksi, joten pitkähköä odotusaikaa ei tarvitse sen vuoksi arkailla.
Pohjois-Tapiolan yläkoulu ja lukio ovat terveydenhoitajatilanteen osalta jopa paremmassa asemassa kuin moni muu Espoon koulu. Tällä koululla on terveydenhoitaja paikalla joka päivä, mutta asiakasmäärä on silloin myös sen mukainen.
Kuten jo hienosti laitoitkin, minuun saa hyvin yhteyttä Wilma-viestillä, jos tarvitsette aikaa. Viestiin kannattaa laittaa hieman vinkkiä siitä kuinka kiire ajalle pääsyllä on.
Yhden vinkin voin vielä antaa. Yleensä olen keväisin hyvin tavoitettavissa
klo 9.30-10.00, 11.00-11.30, 13.30-14.00 ja klo 15.00-15.45.
Laitan tämän hienon kirjoituksen eteenpäin omille esimiehilleni. Kiitos ja oikein hyvää kevättä kaikille. Olette sydämmellisesti tervetulleita käymään vastaanotolla.
-Susanne-