Teatteri Jurkan näytelmäversiointi Franz Kafkan romaanista Oikeusjuttu (1925) on modernin teatterin sekarotuinen, se yhdistää eeppistä, absurdia ja julmuuden teatteria. Se siirtää Kafkan romaanin satiirisuuden ja dystopian tunteen näyttämölle äänillä sekä valoilla. Myös lavasteiden symboliikalla ja tunnelmaa tiivistävän pienen näyttämön avulla katsojaa vieritetään Kafkan mielen maisemiin.
Eeppinen teatteri pyrkii kääntämään katsojan pään kohti yhteiskunnan lainalaisuuksia, se yrittää muuttaa katsojan ja siten maailman ajattelua. Oikeusjuttu esittää oikeusjärjestelmämme järjettömännä sokkelona, josta voi päästä ulos myös sivuovesta, jos tuntee oikeat henkilöt. Kärjistetyt kuvaukset hitaasta ja sekavasta byrokratiasta saavat katsojan pohtimaan samanlaisen tilanteen mahdollisuutta todellisuudessa.
Siinä missä eeppinen teatteri vähättelee tunteen välittämistä, vie julmuuden teatteri sen äärimmilleen. Niin tekee myös Oikeusjuttu: tunteet välittyvät katsojalle jopa fyysisellä tasolla. Näytelmässä tapahtuman ja kohtauksen vaihtumista havainnollistetaan valojen sävyjen ja äänimaailman muutoksilla. Kolkoilla ja metallisilla kaiuilla näytelmän tapahtumista tehdään ahdistavia, sekä uhkaavia, kuten roomaanissakin ne ovat.
Eleiden ja puheen äänensävyn avulla kerrontaa syvennetään, esimerkiksi erään mieshahmon joutuessa kuritukseen saa näyttelijä huudollaan ja eleillään katsojankin kiemurtelemaan tuskaisena tuolissaaan. Vaikka julman teatterin keinot ovat väkeviä ja luovat mielikuvia, jää kokonaisen kuvan luominen kohtauksesta katsojan harteille. Näytelmän lavasteet ja niiden vaihtuvuus on niukkaa, sekä näyttelijöitä vain kaksi, joten paljon yksityiskohtia jää katsojan luotavaksi.
Näytelmän tyylille on eduksi Teatteri Jurkan ainoan näyttämön pieni koko: erittäin pieni sali pakostakin alistaa katsojan kerronnalle ja tunnelmalle. Katsoja tuntee istunvansa aivan näyttelijässä kiinni, syntyy illuusio näytelmän esittämisestä vain hänelle – katsojalle.
Absurdissa teatterissa juoni on olematon tai vaikeasti hahmotettava, katsojaa on tarkoitus hämmentää. Tätä Oikeusjuttu tekee näyttelijöiden nopeilla roolinvaihdoksilla, roolia voidaan vaihtaa pelkästään asentoa tai olemustaa muuttamalla. Myös saman näyttelijän näkeminen jopa yli kymmenenä eri hahmona hämmentää pakosti.