Nousiko uudistunut Science 1 -kurssi Datojen suosioon?

Abien meemissä sanottiin ”ei kiitos” Science-kurssille. Onko se tosiaan niin paha?

Ykkös-Datojen opintoihin kuuluu pakollisena opintojaksona niin sanottu Science-kurssi, jossa perinteisesti Datat ovat tehneet ryhmissä tieteellisen tutkimuksen jostain itseään kiinnostavasta aiheesta. Tänä vuonna kokeiltiin kuitenkin jotain hiukan erilaista. Kurssi starttasi intensiivikurssilla Helsingin Yliopiston SMEAR II -tutkimusasemalla ja loppukurssin aikana oli tavoitteena tuottaa oppimateriaaleja Hyytiälässä opituista aiheista. Hyytiälässä pääsimme tutustumaan tutkimusasemalla tuotettavaan dataan, sen tuottamiseen vaadittavaan välineistöön ja opimme myös metsien sekä ilmakehän välisestä vuorovaikutuksesta.

Intensiivikurssi Hyytiälässä

Suuntaan suoraan fysiikan kokeesta ruokalaan. Koeviikko on juuri päättynyt enkä malta odottaa uuden jakson alkua. Etsin ruokalasta tuttuja kasvoja ja moni onkin päässyt jo kokeesta ja kerääntynyt syömään. Kaikki keskustelevat innokkaasti tulevasta yön yli -vierailusta Hyytiälän tutkimusasemalla. Lähtöön on vielä yli tunti ja spekuloimme aktiivisesti, mitä intensiivijaksolla on luvassa. Olin itse pyrkinyt kuulustelemaan isoveljeäni siitä, mitä kaikkea pakolliseen Science 1 -kurssiin kuuluu, mutta olin tullut tulokseen, että hän kahden vuoden takaiset tiedot olivat vanhentuneet huomattavasti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun opintojaksoon sisältyi opintomatka ja kurssin rakennetta oli muutenkin uudistettu. 

Saavuimme lumiseen Hyytiälään neljän aikaan iltapäivällä ja majoituimme huippulaatuisiin puutaloihin, joiden energiatehokkuutta tutkittiin monen muun asian ohella kyseisellä SMEAR II -tutkimusasemalla. Suuntasimme seuraavaksi päivälliselle ja illan päätteeksi luennolle. Luento käsitteli avoimen datan louhintaa sekä sen muokkaamista visuaaliseen muotoon Helsingin Yliopiston tarjoamalla ohjelmointialustalla. Oli avartavaa oppia, kuinka suureen tietomäärään meillä on pääsy päivittäin ja mihin johtopäätöksiin voi suurien tilastojen perusteella päätyä hieman niitä käsittelemällä. Tämä käsittely kuitenkin vaati koodaustaitoa, jos ei halunnut rajoittaa itseään ainoastaan alustan valmiiksi tarjoamiin tilastoihin. Useammasta lähteestä ja eri muodoissa olevien datasarjojen yhdistely oli hankalaa ja sai ainakin minut turvautumaan hieman tutumpaan Exceliin. Moni ei siis juuri hyötynyt luennosta sen kiinnostavuuden ohella.

Vasemmassa kuvassa intensiivikurssin aikainen majoitus. Tiukasta aikataulusta huolimatta pääsimme viettämään rajattua vapaa-aikaamme esimerkiksi jalkapalloa pelaten. Kuvat: Sara Laitinen

Seuraava päivä alkoi 8.30 luennolla aerosoleista sekä niiden mittaamisesta. Lounaan jälkeen ensimmäinen ryhmä suuntasi tutkimusmetsään, kun toiset jäivät ideoimaan omia tutkimuskysymyksiään. Välipalan jälkeen suoritettiin vaihto ja loput pääsivät tutustumaan postikorttimaisemaa muistuttavaan SMEAR II -metsään. Kiertelimme mittalaitteita täynnä olevassa metsässä ja tutustuimme tarkemmin niiden toimintaan sekä niiden mittaamaan ympäristöön. Kierroksen kirjaimellinen huippukohta oli pääsy puiden latvojen yläpuolelle nousevaan näköalatorniin. Tapasimme kierroksella myös tutkijajoukon, joka suunnitteli uuden säteilyä mittaavan laitteiston asentamista.

Metsässä kerättyä dataa käsitellään pienissä puumökeissä. 128 metriä korkea masto taas kerää tietoa ilmakehästä. Metsässä liikkuessa saa varoa sähkökaapeleita, jotka mutkittelevat mittalaitteistojen ja mökkien välillä. Liikkumisen helpottamiseksi metsään onkin rakennettu pitkospuut. Puiden latvojen yläpuolelle nousevasta näköalatornista oli mukava katsella maisemia. Oli huvittavaa nähdä havupuut uudesta perspektiivistä. Tuli kuitenkin sen verran kylmä kireässä pakkasilmassa, joten oli helpotus päästä takaisin sisälle lämmittelemään.

Lisätietoja SMEAR II -asemasta: https://www.atm.helsinki.fi/smear/smear-ii/

Kuvat: Sara Laitinen

Kierroksen jälkeen oli jäljellä enää päivällinen ja loppukoonti, jonka jälkeen olikin aika jo suunnata takaisin kohti Otaniemeä. Jouduimme odottelemaan bussia jokusen aikaa, mutta saimme aikamme kulumaan ulkona lumisateessa leppoisasti. Jotkut aloittamalla lumisodan, toiset taas leikkimällä Laurenziaa. Bussimatkalla kotiin yritin saada levättyä, koska seuraavana päivänä oli luvassa täysi koulupäivä. Hyvä uutinen oli kuitenkin se, että saimme kaikki maanantain aamutunnit vapaaksi intensiivijakson takia.

Loppuosa kurssista käytettiin luoden omia oppimismateriaaleja. Meillä oli yleisesti ottaen hyvin vapaat kädet. Kaikki saivat panostaa niin paljon tai vähän kuin halusivat. Oikeastaan ainoat ohjeet oli, että meidän tulisi luoda oppimismateriaali jostakin Hyytiälässä tutkittavasta asiasta ja että sen pitäisi myös sisältää toiminnallisia tehtäviä. Jotkut päättivät kirjoittaa oppikirjan ja toiset tehdä virtuaaliympäristön aiheestaan. Oli mahtava, että opettajat luottivat näin vahvasti meidän visioihimme, mutta olisimme ehkä kaivanneet hieman lisää ohjeistusta. Tuntui välillä turhauttavalta, kun kukaan ei oikein tiennyt mitä, meidän oli tehtävä tai miten meidät arvioitaisiin tuotteemme pohjalta. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää, koska kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kurssi järjestettiin kyseisessä muodossa.

Viimeisillä tunneilla ennen loppuseminaaria saimme luennoitsijoita vieraiksemme. Saimme kuulla metsänarvioimistieteissä, kemianteollisuudessa ja ilmakehätieteissä erikoistuneilta ammattilaisilta heidän uristaan sekä tarkemmin siitä, mitä nämä alat tutkivat ja kehittävät. Osa kritisoi pienimuotoisesti näitä luentoja pitkäveteisiksi, mutta itse koin niiden olevan hyvin kiinnostavia.

Kurssin päätteeksi järjestettiin seminaari, jossa kaikki ryhmät esittelivät oppimateriaalinsa ja lopuksi äänestettiin kolmea parasta. Äänestyksen voitti Ikimetsä, joka on peli tehokkaan hiilinielun luonnista. Toiseksi ja kolmanneksi äänestettiin metsien lannoittamista käsittelevä VR-oppimisympäristö ja aerosolien terveysvaikutuksia humoristisesti esittelevä sarjakuva. Seminaarin jälkeen meidän oli vielä täytettävä palautekysely, mutta sitten olimme vihdoinkin saaneet kurssin päätökseen. Emme tosin ole saaneet vielä suoritusmerkintöjä, joten emme ole tästä aivan varmoja.

Juuso Haaja, Niilo Tynjälä, Joonas Tiihonen, Otso Vitikka, Farrukhbek Yusupov, Wilmer von Harpe ja Alvar Wallasvaara tekivät oppimismateriaalinsa pelimuotoon. Peli voitti opetusmateriaaleista tehdyn äänestyksen.

Kuva ja linkki peliin: https://juusohaaja.itch.io/ikimetsa  

Kokonaisuutena suosittelen Science 1 -kurssia, koska sillä on ryhmäyttävä vaikutus Data-luokkien välisesti. Itse ainakin tutustuin uusiin ihmisiin kurssin kautta ja sain paljon uusia ystäviä. Kurssin sisältämä opintomatka oli mielestäni mukava ja hyvin suunniteltu. Kurssissa on kuitenkin parannettavan varaa. Vaikka pääsimme opettajien asettamaan tavoitteeseen, olisimme kaivanneet lisää ohjeistusta omien projektien toteutuksessa ja tarkempia vaatimuksia niille, jotta niiden tuleva muokkaaminen yhtenäiseksi oppimateriaaliksi ei olisi vaatinut meiltä enää lisää panostusta näin kurssin jälkeen. Esimerkiksi yksi ryhmäni videoista jouduttiin kuvaamaan uudestaan kurssin päätyttyä, jotta se olisi ammattimaisempi. Moni myös koki, että kurssin aiheet eivät oikein kiinnostaneet tai ne olivat liian rajoittavia. Tästä huolimatta toivon, että kurssin järjestämistä jatketaan (toki pienen hienosäädön jälkeen), jotta tulevatkin Datat pääsevät kokemaan sen.