Kävin katsomassa Espoon Kaupunginteatterin Revontulihallissa 22.3.2019 ensi-illassa Peter Weissin kirjoittaman ja Juha Hurmeen ohjaaman näytelmän Marat/Sade. Siinä Charentonin mielisairaalan potilaat näyttelevät uudelleen Jean-Paul Marat’n ja markiisi de Saden kohtaamisen. Näytelmässä käydään läpi Marat’n kuolema ja siihen johtaneet historialliset tapahtumat. Aiheena toimii selkeästi Ranskan vallankumous ja teemana on kosto. Miljöö vaihtelee mielisairaalan ja 1790-luvun Ranskan välillä.
Näytelmällä on kaksi päähenkilöä, ja se rakentuu heidän väliselleen dialogille.
Jean-Paul Marat on ranskalainen poliitikko sekä Ranskan vallankumouksen aikainen radikaalien jakobiinien ja vuoripuolueen vaikuttaja. Hän on kirjoittanut lehtikirjoituksia lehteensä L’ami du peuple vallankumouksesta sekä kansan vapauden puolustamisesta poliittisella terrorilla ja teloituksilla. Näytelmässä seurataan hänen myöhempää elämänvaihettaan, jossa hän on sidottu kotiinsa ihokeliakian takia. Näytelmässä Marat’ta näyttelee yksi mielisairaalan potilaista.
Markiisi de Sade on oma itsensä, ja hän on joutunut mielisairaalaan. Hän näyttelee sisäkertomuksessa itseään. Hän on erittäin kiistelty valistusfilosofi, jonka aatteissa korostuvat erityisesti nihilismi ja uskonnonvastaisuus. Pilkan kohteeksi joutuvat uskonnon lisäksi perhe ja lisääntymiseen tähtäävä sukupuolimoraali. Sosiaalisista normeista poikkeava nautinnon hakeminen ja vihollisuus elämää kohtaan ovat hänen ajattelutapansa päämääriä. Markiisi de Saden nimestä on johdettu sana sadismi, jossa muiden henkisestä ja fyysisestä tuskasta saadaan nautintoa.
Näytelmän alussa mielisairaalan potilaat esittäytyvät ja ohjaaja käskee heidät näyttelemään. Siirrytään ajassa taaksepäin Ranskan vallankumouksen jälkeiselle ajalle, jolloin ihokeliakiaa sairastava Jean-Paul Marat istuu kylpyammeessa valitellen huonoa oloaan. Hän on piilossa vastustajiaan.
Noin puolessavälissä näytelmää Marat’n luona alkaa käydä markiisi de Sade. Jännitys tiivistyy heidän välisessään dialogissa, jossa käsitellään tunteita, politiikkaa ja sadismia. Marat’n unelmat vallankumouksesta tuhoutuvat.
Lopussa girondisteja kannattanut Charlotte Corday -niminen nainen ilmestyy Marat’n kodin ovelle tuomaan tärkeää kirjettä. Hän pääsee sisään, mutta kirjeen toimittamisen sijaan murhaa Marat’n puukottamalla tämän kuoliaaksi omaan kylpyammeeseensa.
Mielestäni näytelmän tarkoitus on saada katsoja miettimään suuria kysymyksiä. Marat’n ja de Saden dialogi on erittäin tunteita herättävä ja monitulkintainen. Mielisairaalan potilailla on omat mielipiteensä, jotka tulevat jatkuvasti ilmi sisäkertomuksen keskeytyessä. Näytelmän ohjaajana toimiva mies on potilaille ilkeä, ja hänen vierellään seisova lääkäri kurittaa heitä jonkin mennessä vikaan. Herää kysymyksiä potilaiden ihmisoikeuksista ja siitä, aikovatko he aloittaa sairaalassa oman vallankumouksensa.