VANHA MIES: ”No jo on kuuma! Tekisin mitä tahansa lasillisesta jäävettä jotakuinkin nyt.”
Mies kävelee keppi kolahdellen. Hän huohottaa. Taivaalta alkaa sataa rakeita paukahdellen.
VANHA MIES: ”Mitä tämä nyt on? Raekuuroko? Ja tällainen sää sotkemassa niin täydellisen kesäpäivän.”
Mies murahtaa tyytymättömänä ja jatkaa kepin kanssa.
VANHA MIES: ”Pian olen perillä. Enää vähän matkaa.”
Kuuluu tikan nakutusta.
VANHA MIES: ”Mitä nyt taas? Tikkako se siellä mekastaa? Mutta minähän kävelen keskellä peltoa.”
KERTOJA: ”Ojasta nousee korkea, ylväs auringonkukka. Lehdet kuin teräksen paksut ja varsi puuta. Terälehdet muistuttavat leijonanharjaa. Se loistaa elinvoimaa. Raekuuro väistyy sen tieltä, peläten henkensä puolesta.”
VANHA MIES: ”Väisty nyt sinäkin siitä. Hus, pois! Minulla on kiire.”
Kepin kopina lakkaa. Mies huokaisee syvään.
POIKA: ”Hei! Tarvitsen apua.”
VANHA MIES: ”Vai niin. Mitä sinä haluat?”
Hiljaisuus.
VANHA MIES: ”Lapsi! Vastaa, kun sinulle puhutaan. Mitä sinä haluat?”
Hiljaisuus. Tuulenpuuska.
POIKA: ”Tarvitsen apua.”
Keppi kolisee maahan ja mies henkäisee. Tuuli heiluttaa lehtiä. Keppi kierii pitkin maata.
VANHA MIES: ”Mitä sinä teit? Ojahan tulvii! Syksyn lehdet jäävät alle, ne pitää pelastaa.”
Alkaa sataa. Poika alkaa nauraa. Mies tuhahtaa ja lähtee laahustamaan. Poimii keppinsä.
VANHA MIES: ”Kirottu sade! Tämä on älytöntä. Haluan vain hetken rauhaa. Haluan päästä perille. Minua odotetaan.”
KERTOJA: ”Vedestä nousee pieni, puinen arkku. Pinta kimaltelee kuin kristalli. Vesi väistyy sen tieltä ja aaltoilee.”
Poika ähkäisee ja kävelee.
VANHA MIES: ”Älä mene lähelle sitä! Kuuletko, poika? Et saa koskea siihen! Pysähdy heti!”
POIKA: ”Minä vain katson. Ei tuonne mahtuisi kuin peltohiiri.”
Arkku narahtaa.
VANHA MIES: ”Pysähdy!”
Hiljaisuus.
VANHA MIES: ”Mitä sinä vetistelet siinä? Älä nyt ala vollottaa.”
Poika kävelee nopein askelin miehen luo.
VANHA MIES: ”Hei! Käytöstavat, nuori mies! Minä tarvitsen tuota keppiä.”
POIKA: ”Kaikki hyvin.”
VANHA MIES: ”Älä mene minnekään sen kanssa. Tule takaisin sieltä!”
Arkku narahtaa.
POIKA: ”Olen pian perillä. Minua odotetaan.”
KERTOJA: ”Poika sukeltaa arkkuun. Keppi on kadonnut.”