Taas se on alkanut: jääkiekon maailmanmestaruusturnaus. Aika, jolloin kaikki maat ottavat mittaa toisistaan talvisessa lajissa, jossa lyödään puumailoilla mustaa kiekkoa verkon sisään. Aika, jolloin koko Suomen kansa majoittuu televisioruudun ääreen perheidensä tai kavereidensa kanssa. Aika. jolloin koko Suomen kansa ei oikein muusta puhukaan kuin MM-lätkästä. Lätkä sitä ja lätkä tätä. Lätkää siellä ja täällä. Aivan kuin maailmassa ei juuri sinä aikana vuodesta mitään muuta tapahtuisikaan kuin lätkää, vaikka varmasti maailmassa tapahtuu paljon merkittävämpiä ja tärkeämpiä tapahtumia kuin lätkä. Mikä ihme MM-lätkässä oikein kiehtoo?
Jos totta puhutaan, niin en tiedä. Omasta mielestäni jääkiekko on täysin tylsää. Luistellaan jäällä täyttä vauhtia ja lyödään pientä mustaa kiekkoa verkkomaaliin. Mitä hauskaa siinä on? Ihmisenä, joka ei harrasta tai fanita urheilua, en vain ymmärrä jääkiekon ”hienoutta”. Sehän on ajatukseltaan täysin samanlaista kuin esimerkiksi salibandy tai jalkapallo, eri pelityylillä vaan. Mitä järkeä on siinä, että maassa on paljon urheilulajeja, jotka muistuttavat toisiaan melko paljon? Eikö yksi laji riitä?
Entäs sitten MM-jääkiekko? Mikä siinä on ärsyttävää? Juuri se suuri hypetys ja spekulointi. Voittaako Suomi vai ei? Kuka pärjää ketä vastaan? Maailmanmestaruuskisojen aikaan valtaosa ei juuri muusta puhukaan kuin lätksästä. Televisiokin on täynnä jääkiekkomainoksia. Se on ärsyttävää. Maailmassa on muitakin asioita, jotka ovat varmasti kiinnostavampia kuin lätkä, kuten kirjallisuus tai maailman politiikka ja tapahtumat. Mutta ei, jääkiekko ja tuleva menestys menee kaiken edelle. Sitä paitsi mitä merkitystä maailmanmestaruudella on? Se on vain titteli. Siitä ei saa kuin pystin ja mainetta, ei mitään sen ihmeellisempää. Seuraavana vuonna joku muu maa ottaa tittelin itselleen vuodeksi. Eli toisin sanottuna maailmanmestaruuden voitto on suuri ilo ja riemu vain vuoden ajan. Kun sen menettää, ei mestaruutta sen kummemmin enää muistella. Ei mitään järkeä koko touhussa.
MM-jääkiekosta löytyy vain yksi hyvä puoli: kun se loppuu. Kisat ovat ohi, ihmiset rauhoittuvat lätkäriemusta ja jääkiekko unohtuu vuodeksi. Rauha on maassa. Sitten voikin ruveta odottamaan Euroviisukilpailuja. Kyllä taidokkaan musiikin kuunteleminen tyhjänpäiväisen jääkiekon voittaa.