Mitä ranskalaiset vaihto-opiskelijat ajattelivat Otaniemen lukiosta, meistä otislaisista ja riisipuurosta?

Joulukuussa saimme lukioomme vieraita eteläranskalaisesta lukiosta. Erityisesti yksi asia Otiksessa ihmetytti heitä.

Ranskan opiskelun parhaita puolia Otaniemen lukiossa on mahdollisuus päästä vaihto-ohjelman kautta harjoittamaan omaa kielitaitoa. Joulukuussa majoitimme Etelä-Ranskan Hyéresistä kotoisin olevia vaihto-oppilaita viikon ajan, esitellen heille Suomea. Ohjelmana oli lukioomme tutustumisen ohella esimerkiksi saunomista sekä luistelua. Vierailunsa aikana he kokivat monta yllätystä. Osaatko arvata mitä ne olivat?

Ruokalassa käy hälinä, kun jonotamme vaihto-oppilaani kanssa lounasta. Joudun useita kertoja toistamaan sanottavani, jotta vaihto-oppilaani saisi puheestani selvää. Kyse ei tosin ole vain kielimuurista ja häntä alkaa huvittaa. “Suomalaiset puhuvat hiljaa”, hän toteaa. Hän saattaa olla hyvinkin oikeassa, mutta syy ei ole ainoastaan puheen voimakkuudessa vaan myös sen määrästä. Ero oli tullut minulle selväksi jo edellisenä iltana, kun haimme vaihto-oppilaamme lentokentältä. Otimme myös kyytiin samalla suunnalla asuvan ystäväni ja hänen vaihto-oppilaansa. Koko matkan ajan autossa kävi kova puheensorina, josta pääni meni aivan pyörälle.

Luistelu Tapiolan jääpuutarhassa jäi monelle mieleen. Kuva: Laitinen

Siirtyessämme seuraavalle tunnille vaihto-oppilaani nostaa esille toisen hänen huomaamansa eron. Hieman kevytmielisesti hän heittää, että Suomessa lukiolaiset ryhmittäytyvät amerikkalaisista high school-elokuvista tuttuihin stereotyyppisiin ryhmiin. Hän käyttää esimerkkinä “Mean Girls” -ryhmää. Ymmärrän, näin vaihdon päätyttyä, hänen ajattelunsa tämänkin hauskan väitteen takana. Vaihto-oppilaiden luokka vaikutti hitsautuneen yhteen erittäin tiiviisti. Kaikki vaihto-oppilaat, joihin törmäsimme päivän aikana, tervehtimisen lisäksi jäivät usein juttelemaan pidemmäksi aikaa ja vaikuttivat aina aidosti kiinnostuneilta kuulemaan, kuinka toisilla meni. Esimerkiksi luistellessamme Tapiolan jääpuutarhassa itsekin tutustuin lähes kaikkiin vaihto-oppilaisiin ainakin pinnallisesti ja useaan myös paljon lähemminkin. Suomessa uusiin ystäväporukoihin ujuttautuminen voi olla välillä hyvinkin haastavaa ja kaveriporukat voivat vaikuttaa usein hyvin sisäänpäinlämpeneviltä. Ranskalaisten vaihto-oppilaiden kanssa näin ei kuitenkaan ollut. Riippumatta olimmeko täyteen menneen joulukonsertin takia pyörimässä Kampin kauppakeskuksessa, aiheuttamassa hypotermiaa itsellemme Itämeressä tai Taco Bellissä syömässä ja opettamassa toisillemme erikielisiä kirosanoja, saimme aikamme kulumaan aina rattoisasti ja kaikki kokivat kuuluvansa joukkoon.

Haastatellessani vaihto-oppilastani kysyin, mitä mieltä hän oli Otaniemen lukiosta. Vastaus tuli nopeasti: “Lukio on tosi hyvä”. Aiempien oppituntien aikana oli tullut selväksi paljon eroja koulunkäynnissä. Moni vaihto-oppilas koki lukion paljon modernimmaksi kuin Etelä-Ranskan Hyèresissä. Suurin ero oli luultavimmin opiskelun digitaalisuus. Ranskassa opiskelijoille tarjotaan tabletit koulutöihin ja osa materiaaleista on digitaalisia, mutta tunneilla miltei kaikki tehdään käsin. Kemian tunnilla kysyn, onko heillä MarvinSketchin tapaisia mallinnusohjelmia, mutta vastaus on ei. Molekyylien rakennekaavat piirretään käsin. Opiskelu ranskalaisessa lukiossa on myös paljon stressaavampaa. Kaikki kouluarvosanat vaikuttavat tulevaisuuden opintomahdollisuuksiin. Tunneilla kuri on myös eri luokkaa. Monia vaihto-oppilaita jännittikin tuntien seuraaminen aluksi. 

Mistä vaihto-oppilaani yllättyi eniten Suomessa? Vastaus oli ruoka sekä ruokailuajat. Perjantaiaamuna odottelen vaihto-oppilaiden kanssa aulassa. He ovat lähdössä päiväretkelle Tammisaareen. Puheenaiheeksi tulevatkin ruokailuajat. Ranskassa päivässä on useimmiten kolme ateriaa: aamupala ennen kouluun lähtöä, lounas puoliltapäivin ja päivällinen, joka on noin seitsemän tai kahdeksan aikaan illalla. Suomalaisille tuttu välipala, lounaan ja päivällisen välissä, on myös olemassa, mutta lähinnä lapsille. Vaihto-oppilaat juuri vitsailevat yhden ystävänsä kustannuksella, joka yhä syö välipalaa. Aikojen lisäksi ruoka itsessään on myös hyvin erilaista. Mausteiden pieni määrä Suomessa hieman yllätti vaihto-oppilastani. Kaurapuuro oli jopa yllättävän hyvää, mutta salmiakki ei juuri maistunut. Joulutortut ja piparit kyllä maittoivat. Kouluruuassa ei ollut myöskään valittamista, paitsi riisipuurossa sokeri-kaneliseoksen loputtua. 

Englannin taito Suomessa nousi puheenaiheeksi useampaan kertaan vaihto-oppilaani kanssa. Vaihto-oppilaani yllättyi siitä, kuinka hyvin Suomessa osataan englantia . Ranska on suhteellisen iso kieli, ja vaihto-oppilaat seuraavat lähinnä ranskankielistä mediaa. Heille englannin kielen taito ei ole niin keskeinen roolissa kuin Suomessa monelle nuorelle, esimerkiksi juuri sosiaalisen median kautta. Ehkä jollain tasolla Ranska on onnistunut pitämään englannin kielen aseman aisoissa paremmin kuin esimerkiksi Suomessa. Istuimme bussissa matkalla kotiin vaihto-oppilaani kanssa, kun taaksemme istui kaksi alakoululaista, jotka alkoivat puhumaan innokkaasti suomea käyttäen suurissa määrin lainasanoja englannista. Päätin kysyä vaihto-oppilaaltani heti noustuamme bussista, kuinka yleistä samanlainen kielenkäyttö on Ranskassa. Opin, että on olemassa finglishiä vastaava franglais tai frenglish, tosin sen käyttö on paljon harvinaisempaa Ranskassa ja sitä esiintyy lähinnä englantilaisten tai amerikkalaisten perhesiteiden yhteydessä.

Saunailta Lauttasaaressa, Kuva: Laitinen

Moni vaihto-oppilas sanoi tietävänsä hyvin vähän Suomesta tullessaan vaihtoon. Osa kertoi olettaneensa tulevansa täysin blondien ja sinisilmäisten kansoittamaan lumiseen saunamaailmaan. Lumesta he kyllä olivat oikeassa, ja siitä otettiinkin kaikki ilo irti. Pulkkamäki ja luminen metsä olivat hyviä matkakohteita. Saunomaankin päästiin, vaikkei ihan päivittäin niin kuin osa oli olettanut. Yhteisen saunaillan aikana päädyttiin myös kastautumaan Itämereen useampaan otteeseen. Monella vaihto-oppilaalla oli myös hyvin tarkkoja tuliaistoiveita. Yhden äiti keräili tonttuja ja toinen halusi löytää mahdollisimman ruman joulukoristeen. Viimeinen ilta vietettiinkin Helsingin keskustassa etsien vielä joitain näistä. 

Sitten olikin jo aika hyvästellä vaihto-oppilaat ja kääntää katseet ensi kevään matkaan vaihto-oppilaidemme luo Ranskan aurinkoiselle Rivieralle, Hyéresiin.