Vanhempien ja nuorten välillä tapahtuu silloin tällöin kotiintuloaikoihin liittyviä yhteenottoja. Jotkut nuoret haluavat viettää enemmän aikaa ulkona ystäviensä kanssa. Vanhemmat asettavat rajoja, sillä he ovat huolissaan lapsistaan. Eivätkä he välttämättä tiedä, missä porukoissa heidän lapsensa kulkevat.
Haastattelin muutamia lukioikäisiä tovereitani ja tiedustelin heidän mielipiteitään ja kokemuksiaan kotiintuloajoista:
1. Onko sinulla kotiintuloaikoja?
”Periaatteessa on.”
”Ei ole, ala-asteella oli.”
”On, mutta en tiedä mikä mun aika on.”
”Ei.”
2. Kuinka tiukat kotiintuloaikasi ovat?
”Aika rennot.”
”Ei kauheen tiukat, heitti parilla minuutilla.”
”Myöhäisin aika on ollut klo 3 aamulla, mutta se ei haitannut vanhempia.”
”Ei ollut ala-asteella tiukat.”
3. Koituuko kotiintuloajoista ongelmia?
”Ei.”
”Ei.”
”En osaa sanoa.”
”Ei.”
4. Tuleeko sinulle rangaistuksia, jos et ole ajoissa kotona?
”Kyllä, jos en ole etukäteen ilmoittanut tekstarilla myöhästyväni. Max 15 minuutin kuulustelu.”
”En saanut pelata koneella seuraavana päivänä.”
”Ei tullut, sillä tulin aina ajoissa kotiin.”
”Ei.”
5. Ovatko vanhemmat kiinnostuneita minne menet?
”Ovat.”
”Ei.”
”Jos sanon meneväni ulos, vanhempani eivät kysele mitään.”
”No ei.”
6. Ovatko kotiintuloaikasi lieventyneet iän myötä?
”Ovat.”
”Äiti otti kotiintuloajat pois yläasteella.”
”Kai.”
”Näin voisi sanoa.”
7. Pitäisikö kotiintuloaikoja yleensä lieventää?
”Riippuu ihmisestä.”
”Todellaki.”
”Riippuu lapsesta, millainen tyyppi on.”
”No joo.”
8. Ovatko kotiintuloajat hyvä asia?
”Kyllä, sillä nuoria pitää vielä valvoa ja heille pitää opettaa, että he eivät voi oleskella missä vain niin kauan kuin itse haluavat.”
”Ei kovin.”
”Kyllä sinänsä, alaikäisille varsinkin.”
”Riippuu vähän, minkälainen ihminen on, ei saa olla liian tiukat.”
Näitä haastateltavien vastauksia vertaillessa voi huomata, että lukioikäiset nuoret ovat suurin piirtein samaa mieltä siinä, että kotiintuloaikoja pitäisi lieventää, jos lapsi on luotettava. Periaatteessa kotiintuloajat ovat hyvä asia. Mutta toisaalta, haastateltavana oli, kuten mainitsin, lukiota käyvät nuoret. Mielipiteet voisivat olla erilaiset, jos olisin pitänyt kyselyn nuoremmille.
Miksi me sitten ajattelemme näin? Lapsina emme ymmärtäneet kotiintuloaikojen tärkeyttä, mutta lukiolaisina olemme hiukan kokeneempia ja tiedämme, millaisessa maailmassa asumme ja ymmärrämme kotiintuloaikojen tärkeyden. Olemme varmasti kaikki nuorempina uhmannet kotiintuloaikoja ja tulleet kotiin myöhemmin kuin oli sovittu. Vanhempamme olivat huolissaan ja vihaisia, ja nyt ymmärrämme miksi: ikinä ei tiedä, mitä hankaluuksia Suomen yössä voi vaania. Itsellänikin on kokemusta huonossa seurassa oleskelemisesta, eikä siitä seurannut minulle muuta kuin harmia. Meillä kaikilla voi olla huonoja muistoja kotiintuloaikojen rikkomisesta ja Suomen yöelämästä, ja niiden kautta olemme oppineet ymmärtämään, miksi kotiintuloajat ovat tärkeät.
Kaikki haastateltavani eivät kuitenkaan ajatelleet samoin kuin enemmistö. Joidenkin mielestä kotiintuloajat ovat huono asia. Moni voi olla tästä samaa mieltä, mutta kun he kasvavat ja kokevat lisää, ja saavat jossain elämänsä vaiheessa omia lapsia, hekin alkavat varmasti ymmärtää kotiintuloaikojen merkityksen.