Mitä luettavaa lapselle?

Mitä luettavaa lapselle?

Kirjallisuus on tärkeä osa-alue ihmisen elämässä. Se opettaa, sivistää, kasvattaa sanavarastoa sekä myös viihdyttää. Nykyään monet ihmiset eivät kuitenkaan osaa arvostaa kirjallisuuden tuomia hyötyjä. Mielestäni se johtuu siitä, ettei heille ole lapsesta asti opetettu tutkimaan ja lukemaan erilaisia kirjoja. Jos vanhemmat lukevat paljon, he osaavat siirtää innostuksen myös lapseen. Kun lapsi pienestä pitäen tottuu kirjallisuuteen osana arkea, usein tämä rakkaus lukemista kohtaan myös säilyy. Mutta millaista kirjallisuutta lapselle tulisi tarjota? Miten käsitys lapselle sopivasta kirjallisuudesta on muuttunut?

Itse luin lapsena paljon, ja kirjallisuus on edelleen tärkeä osa elämääni. Suosikkikirjojani olivat lapsena Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli, Risto Räppääjä– ja Ella– kirjat sekä vähän vanhempana erityisesti Harry Potterit, jotka tosin ovat edelleen minulle rakkaita. Lisäksi äitini vanha Sesse Koiviston kirja Eläintarha olohuoneessamme muistuu mieleeni sellaisena teoksena, jonka pystyi lukemaan aina uudelleen ja uudelleen. Lapsena lukemani kirjat olivat sävyltään huolettomia, ja tapahtumia seurasi aina onnellinen loppu.

Omien kokemusteni pohjalta voisin sanoa, että lapsille tarjottavan kirjallisuuden tulisi ennen kaikkea innostaa lukemaan. Kielen olisi hyvä olla helppolukuista ja aiheiden mielikuvituksellisia. Kirjoissa on ainutlaatuista nimittäin juuri niiden mielikuvituksellisuus. Toisin kuin televisiossa, kirjoissa lukijalle ei anneta valmiita kuvia, vaan lukija voi itse kuvitella päässään tarinan miljöön ja henkilöt. Se on erittäin tärkeää lapsen kannalta, jotta hän oppii käyttämään mielikuvitustaan. Pro Lastenkirjallisuuden puheenjohtaja Maija Karjalainen sanoo lisäksi, että vanhat sadut antavat pohjaa lapsen inhimilliseen kasvuun. Väitteessä on perää, sillä vanhoissa saduissa on runsaasti opetuksia elämästä, ja ne opettavat lasta erottamaan oikean väärästä.

Kun tutkii lastenkirjallisuuden historiaa internetistä, voi huomata, että eri aikakausina lapset lukivat erilaisia kirjoja. Esimerkiksi 1900-luvulla suosittuja kirjoja olivat Anni Swanin sadut, Jalmari Finnen Kiljusen herrasväki ja myöhemmin Tove Janssonin muumitarinat, jotka nykyään tunnetaan paremmin animaatioversioistaan. Varsinkin 1900-luvun alkupuolella lapsille suunnattu kirjallisuus oli kasvatuksellista ja pyrki vaikuttamaan lukijan tai kuulijan ajatusmaailmaan.

Tutkimuksista selviää myös, että 1960–1970-luvuille siirryttäessä sadut jäivät taka-alalle ja möröt sekä muut mielikuvitusolennot vaihtuivat oikeiksi ihmislapsiksi. Myös holhouksen tuntu tarinoissa väheni. Noina vuosina alkoi myös tähän päivään saakka jatkunut satujen neutralointi. Kuuluisia Grimmin veljesten alkuperäisesti aikuisille suunnattuja satuja on muokattu paljon lapsen silmille sopiviksi. Esimerkiksi Punahilkka ja Tuhkimo olivat alkujaan hyvinkin raakoja.

Nykyään lapsille suunnattu kirjallisuus on kepeää ja tarinoissa seikkailevat yleensä tavalliset lapset arjen eri kommelluksissa ja pulmatilanteissa. Maria Laakso kertoo väitöskirjassaan Nonsensesta parodiaan, ironiasta kielipeleihin. Monitasoinen huumori ja kaksoisyleisön puhuttelu Kari Hotakaisen Lastenkirjassa, Ritvassa ja Satukirjassa (2013), että lastenkirjoissa käytetään paljon huumorin keinoja ja verbaalista ilottelua.

On todellista lahjakkuutta, kun osaa kirjoittaa lasta kiinnostavaa ja viihdyttävää tekstiä monimuotoisesti, idiomaattisesti ja samalla kepeästi. Nykyään suosittuja lastenkirjailijoita ovat myös omasta lapsuudestani tutut Timo Parvela, Sinikka ja Tiina Nopola sekä Tuula Kallioniemi. Jokin näiden kirjailijoiden ajattomassa kirjoitustyylissä viihdyttää lapsia vuodesta toiseen. He taitavat sanoilla leikittelyn ja onnistuvat keksimään toinen toistaan hauskempia juonenkäänteitä.

Jos minun täytyisi valita kirjoja, joita lukisin lapsille, valitsisin omia lapsuuden suosikkejani. Tarjoaisin lapsille runsaasti fantasiakirjoja, sillä mielestäni ne kehittävät mielikuvitusta kaikkein parhaimmin. Antaisin lasten itse valita mieleisiään kirjoja, koska tärkeintä on lukuharrastuksen ylläpitäminen. Vaikka teknologia kehittyykin hurjaa vauhtia, on tärkeää muistaa myös perinteisemmät oppimismenetelmät. En halua, että jonain päivänä kirjallisuudesta, kirjoista ja lukemisesta on tullut vain katoavia kansanperinteitä.