Suomen Leijonien kahden viikon pituinen, eeppinen MM-taival Slovakiassa huipentui sunnuntain finaaliin rakasta vihollista, länsinaapuria Ruotsia vastaan. Kun 16 vuotta kestänyt odotus siitä seuraavasta MM-voitosta päättyi uskomattomin lukemin 6-1, repesi riemu koko kansan keskelle. Helsingin, Tampereen, Turun, Porin ja monen muun paikkakunnan keskustat, asuinalueet, aukiot, baarit, puistot ja jopa suihkulähteet täyttyivät onnellisista juhlijoista. Sunnuntain bileet olivat kuitenkin vielä alkusoittoa sille, mikä oli luvassa maanantaina kun ”torilla tavatiin”.
Hehkutus alkoi heti aamusta. Tunnelma tuntui muuttuneen asteen jos toisenkin niin sanottuun eteläeurooppalaiseen suuntaan: aamubusseissa suomalaiset soivat toisilleen ah-niin-harvinaisia hymyjä, ventovieraidenkin kanssa keskusteltiin finaalin juonenkäänteistä ja radiot ja tv-kanavat uutisoivat jo illan ohjelman aikataulua. Läpi päivän kulki huhupuheita Kauppatorilla järjestettävän kultajuhlan ohjelmasta, aikataulusta ja esiintyjistä. Opinahjoissa ja työpaikoilla puheenaihe oli enemmän ja vähemmän jääkiekkoaiheista, aina ruotsalaisten arvostelemisesta, maalien hehkuttamisesta ja Mertarannan selostuksen imitoinnista pelaajien söpöysjärjestykseen pistämiseen ja lätkäbiisien hoilaamiseen. Koulupäivä tuntui lentävän kuin siivillä, ja pian koittikin jo se hetki kun autot, bussit, junat ja ratikat alkoivat täyttyä sinivalkoisista lipuista, kasvoista, pelipaidoista ja onnellisista ihmisistä.
Näky keskustassa ja varsinkin Kauppatorilla oli uskomaton. Noin 100 000 leijonafania oli kerääntynyt yhdessä vastaanottamaan pojat ja Pojan eli mestaruuspokaalin kotiin. Varsinainen ohjelma alkoi kello 19, kun juontajaksi loistavasti valittu Heikki Paasonen toivotti ihmiset tervetulleeksi uskomattoman huutosäestyksen kera. Hetken porukkaa huudatettuaan alkoi esiintyjien vuoro. Leijonamiehistö oli itse saanut vaikuttaa huomattavasti esiintyjien valintaan, ja se näkyi selkeästi. Ensimmäisenä lavan otti haltuun tunnettu moottoriturpa Petri Nygård, joka esitti muun muassa Leijonien finaalin jälkeen kuunteleman Selvä Päivä -kappaleen sekä muita hittejään, jotka kansa tuntui osaavan ulkoa unissaankin. Tunnelma oli loistava ja pani miettimään, kuinkahan kauas sellaisen ihmismäärän kiljunta ja laulu kuului. Esiintyjinä toimivat myös varsinkin lätkäpiirit hurmannut kaksikko Jare & VilleGalle sekä tilanteeseen kuin nenä päähän sopivan Poika-kipaleen esittäjä Poju. Myös Vesa-Matti Loiri oli omiaan tuomaan vielä (jos mahdollista) lisää suomalaista tunnelmaa. Loiri oli tullut esiintymään Leijonien pyynnöstä, ja huhu kertookin että leijonapuolustaja Anssi Salmela olisi henkilökohtaisesti soittanut Loirille finaalin jälkeen.
Vihdoin yleisölle ilmoitettiin leijonamiehistön lähestyvän Kauppatorille pystytettyä mahtipontista lavaa. Leijonien kaksikerroksinen avobussi kulki fanilauman seuratessa sankareita läpi Helsingin keskustan. Pian saatiin pojat lavalle, juontaja Harjakainen kuulutti pelaajat ja taustajoukot yksitellen lavalle, jokainen läpi huutomyrskyn. Suurimmat aplodit ja kiljuntakuorot saivat arvatusti maalivahti Petri Vehanen, hyökkääjä Tuomo Ruutu, maalipörssin voittanut Jarkko Immonen sekä uskomattoman ensimmäisen MM-turnauksen pelannut ja suomalaiset hurmannut 19-vuotias Mikael Granlund. Viimeisinä potin räjäyttivät päävalmentaja Jukka Jalonen ja ”kaksi poikaa”, kapteeni Mikko Koivu ja upea pokaali. Laulaja Sakari Kuosmanen esitti Finlandian sekä johti Leijonat ja yleisön upeaan yhteislauluun J. Karjalaisen Sankarit-kappaleella. Vahvasti juhlatunnelmissa olleet pelaajat huudattivat ja naurattivat yleisöä, ja ainakin onnesta soikean katsojan näkökulmasta tämä osa olisi voinut kestää pitempääkin, miksei koko yön! Loppuhuipennuksena ihanat Leijonamme siirtyivät takaisin bussiinsa ja tervehtivät fanejaan bussista matkatessaan kohti Ravintola Teatteria, jossa juhlat jatkuivat epäilemättä vielä pitkään.
Läpi illan tunnelma pääkaupungissa oli kuin karnevaaleissa, ihmiset halailivat tuntemattomia, autoista työntyi ulos ihmisiä ja lippuja ja yhteislaulut raikuivat joka puolella. Tappeluita tuskin syntyi maanantai-iltana pahemmin. Ainoa miinus lähes täydellisessä illassa oli Kauppatorin ryysis, meinasi pieni ihminen välillä jäädä pahasti puristuksiin, kun jokainen halusi nähdä vilauksen pojista.
Koko pitkä viikonloppu, perjantain välierävoitto ja kultapoika Mikael Granlundin ilmaveivi, sunnuntain finaali ja maanantain kultajuhlat jäävät varmasti historiaan, ja juhlat jatkuvat epäilemättä edelleen ensi vuonna kun MM-kisahuuma rantautuu Suomeen kotikisoihin! Tavataan taas torilla!