Jälleen yksi kuolemanottelu lisää
MM-lätkä jatkui suomalaisten osalta jo lauantai-iltana. Vaikeasta Saksa-ottelusta palautumiseen jäi tiukahkon otteluohjelman takia vain vuorokaudellinen vapaata, mutta samat lähtökohdat jaettiin myös illan vastaanasettujalle, isäntämaa Slovakialle. Saksaa vastaan haparoinut Teemu Lassila vedettiin sivuun, ja tolppien väliin lyötiin nyt kisojen ykkösveskariksi nimetty Vehanen. Luistinosastolla muutoksista vastasi näkyvimmin Mika Pyörälä, joka vei Aaltosen paikan ykkösketjun laiturina. Myöskään kakkonen ja nelonen eivät säilyneet koskemattomina, vaan ainoastaan Immosen johtama kolmoskentällinen säästyi Jalosen muutosvimmalta.
Slovakkiluotsi Hanlon tiukassa paikassa
Ensimmäiseen erään lähdettiin mielenkiintoisista asetelmista. Slovakia, ja etenkin päävalmentaja Glen Hanlon, pelaisivat pakkovoiton edessä. Kotiyleisön tarkan silmän alla kamppaileva Slovakia oli paitsi kisaisäntä, myös kevään suurin pettymys, ja Hanlonin neljän vuoden sopimuksesta kiersi floppikisojen liikkelle laittamia villejä huhuja. Suomelle sen sijaan riittäisi ottelusta pistekin, mutta kansainvälistä huippuosaamista omaava, nurkkaan asti painettu Slovakia ei tulisi antamaan Leijonille puolikastakaan luistimenmittaa ilmaiseksi. Pisteet olisivat joka tapauksessa tuiki tärkeitä päättyi peli miten tahansa, eikä illalta sopisi odottaa muuta kuin tasavahvaa vääntöä ja sekä tunteikasta että tapahtumarikasta huipputason jääkiekkoa.
Vaisua peliä Leijonalaumalta
Kuten olettaa saattaa, käynnistyi ottelun ensimmäinen kolmannes tasaisesti. Kahden huippujoukkueen väliset tasoerot olivat mitättömät, mutta silti molemmat pitivät tiukasti kiinni vahvuuksistaan. Kova mutta säännöissä pysyttelevä fyysinen peli, tiivis puolustaminen sekä kulmaväännöt kierrättivät kiekkoa päädystä toiseen, mutta erityisesti Leijonien aloituksesta uupui se energisyys, jolla aiempien pelien ensiminuutit on kirjattu omiin nimiin. Passiivisuus loi slovakialaishyökkääjille tilaa ja aikaa, ja ensimmäisen kymmenminuuttisen jälkeen kiekollinen hallinta alkoikin lipsua sinipaitojen hyväksi. Maineikkaat NHL-sankarit kasasivat painetta Vehasen maalille luoden vaarallisia tilanteita ja karvaten paikoittain jopa suomalaispäädyn pleksiä hipoen. Aktiivinen hyökkäyspään peli kantoi lopulta hedelmää, kun Suomen alivoimaneliö hajosi, jäi kiekolle tilaa lipua oman tonttinsa löytäneelle Marian Gaborikille. Kokenut Rangers-hyökkääjä iski kiekon leijonarepun ylänurkkaan ajassa 16.21, ja selkää seinää vasten pelaavalla Slovakialla oli aihetta juhlaan.
Kansantauti se jatkaa riivaamistaan
Toiseen erään Jalonen kasvatteineen lähti yhden maalin takaa-ajoasemassa. Ensimmäisessäkin erässä takkuillut peli ei kuitenkaan tuntunut löytävän myötätuulta, ja puolen erää kentällä nähtiinkin vain kilpikonnan lailla kuoreensa vetäytynyt Slovakia sekä huonoja syöttöjä harrastanut, huolimaton ja passiivinen Leijonamiehistö. Mukana roikkui myös jo lähestulkoon brändiksi asti muotoutunut maalinteon vaikeus, suomalaisosastoa sisältäpäin syövä loinen.
Vihdoin alkaa Suomen ykkösvitja heräillä
Toivotun pelivireen löytyminen vei Leijonilta puolisen tuntia arvokasta peliaikaa. Toisen erän puolivälissä peli-ilme muuttui huomattavasti parempaan suuntaan, ja peli siirtyi hyvin pitkälti slovakialaispäätyyn. Väriä peliin lisäsi positiivisen nosteen siivittämä ykkösketju, jonka yhteistyö alkoi tavoittaa yhteistä säveltä. Lukuisista tilanteista huolimatta Slovakia kuitenkin säilytti epävarman 1-0-johtonsa, ja toiselle erätauolle siirryttiin ahdingossa.
Kolmannessa erässä kuparinen rikki
Kolmas erä vaati suomalaisrivistöltä johtajuutta ja ratkaisijoita. Tukala yhden maalin hävikki painoi selkää, eikä Slovakian puuduttava siniviivapelaaminen antanut periksi. Isäntämaan hyökkäyspeli oli kuollut avausmaalin myötä, eikä se osoittanut ensimmäistäkään elon merkkiä ajoittaista passiivista karvaamista lukuun ottamatta. Sinivalkoinen sen sijaan painoi kiekkoa vimmatusti slovakialaispäätyyn, eikä tilanteista ollut pulaa. Kova paine ja toimistopyöritys johtivat lopulta slovakialaisten osalta fyysiseen ja rikkonaiseen peliin, mutta äänekäs kotiyleisö piti sveitsiläisen tuomarikaksikon hiljaisena. Turnauksen parhaimmistoon kuuluvaa ylivoimaa ei kuitenkaan tarvittu, vaan Mikko Koivun puhdas aloitusvoitto johti suomalaisten osalta kipeästi kaivattuun tasoitusmaaliin pelikellon näyttäessä 47.14. Aloituksesta kiekon saaneen Mika Pyörälän laukaus otti kimmokkeita pelaajasumasta, ja lopulta maali merkittiin Tuomo Ruudulle.
Tutkapari Koivu-Ruutu alkaa tosissaan heräilemään horroksesta
Ykkösviisikon tutkaparin tehtaileman tasoitus toimi Suomelle piristysruiskeen tavoin: paineet kaikkosivat ja luistin liukui entistä vapaammin. Pelin luonteen muuttumisesta huolimatta paine pysyi Slovakian päädyssä, ja vain kolmisen minuuttia edellisestä, Ruutu viimeisteli illan toisen osumansa. Matala lämäri yllätti slovakkivahti Halakin, ja digitaalinen pysähtyi aikaan 50.26. Ilta oli saanut slovakialaisittain synkkääkin synkemmän käänteen.
Loppu hyvin, kaikki hyvin
Jos tasatilanne oli ajanut sinipaidat pois omalta alueeltaan, kääntyi peli nyt täysin päälaelleen. Pakkovoitosta pelaava Slovakia jätti kaksi erää kestäneen kilpikonnavaiheensa taakseen ja peluutti ajottain jopa neljääkin hyökkääjää kerrallaan luodakseen painetta Vehaselle. Suomen painostus oli kuitenkin jättänyt jälkensä, eikä slovakialaisjalkaa riittänyt koko joukkueen tarpeisiin. Vastaiskuista uupui se terävin kärki, eikä vakuuttavasti Suomen maalilla pelanneella Vehasella ollut vaikeuksia pitää Slovakian tähtihyökkääjiä ruodussa. Summeri tiesi kertoa, että Suomi jatkaisi puolivälieriin Slovakian tippuessa kotikisoistaan lopullisesti.
Isäntämaan kirous jääkiekon MM-kisoissa jatkuu
Kevät 2011 ei ollut Slovakian kiekkohistorian parhaita. Tippuminen omista kisoista oli shokeeraavaa, sillä onhan kyseessä eräs maailman suurimmista kiekkovaltioista ja rikkaimmista tähtipelaajien lähteistä. Mielenkiintoisena lisänä aiheeseen voitaisiin pohtia kanadalaisluotsi Glen Hanlonin jatkoa, sillä kotikisojen floppi lienee repinyt ammottavan aukon Hanlonin nelivuotiseen sopimukseen Slovakian maajoukkueen päävalmentajana. Kaiken kaikkiaan kisat jäivät koko Slovakian joukkueen osalta melko näkymättömiin, NHL-tähdistön hyökkäysvoima ja tekniikka kuulumattomiin ja pää, niin valmennusjohdon, pelaajien kuin fanienkin, painuksiin.
Suomen joukkueen otteissa löytyy peli peliltä enemmän palasia
Leijonamiehistön esitys Slovakiaa vastaan oli sen sijaan huippuluokkaa. Vaikka kipinä löytyikin tavanomaista myöhemmin, jäällä nähtiin yhtenäinen, molempiin suuntiin hyvin pelaava ja työskentelevä joukkue. Hyökkäyspään peli oli viimeistelyä lukuun ottamatta moitteenta, ja myös toisessa päässä Slovakian tähtisikermää vietiin kuin pässiä narussa. Toivotun peli-ilmeen saavuttaminen osui tosin aivan viime tinkaan, sillä maanantai-iltana vastaan asettuva Venäjä kielii vastustajan taitotason jatkuvasta noususta. Vahvoista otteista pitäisi saada muotoiltua arkipäivää ja maalinteossa olisi onnistuttava, mutta lauantaina Slovakian 2-1 kaatanut joukkue on selvä merkki Leijonien todellisesta osaamisesta.
Mikko Yrjölä & Janne Erola