Jos ei ennen ole käynyt Hartwall Areenalla, niin sinne löytämisestä ei tarvitse huolestua. Tarvitsee vain seurata ihmisiä, joilla on esimerkiksi Suomen lippu maalattuna poskeen tai sinivalkoinen kaulaliina kaulassa. Helsingin Pasilassa katukuva on muuttunut tällä hetkellä pyörivien jääkiekon MM-kotikisojen vuoksi. Eri maiden joukkueiden pelaajien pelipaitoja tulee joka risteyksessä vastaan. Lauantai-iltana 4.5.2013 pääsin Suomen toiseen MM-otteluun, joka oli Slovakiaa vastaan. Tuntuma ennen peliä oli, että luvassa on varmasti jännitävä taistelu, jonka Leijonat tulevat viemään. Osui ja upposi.
Areenalle kävellessä takana ja edessä säestävät eri versiot Suomen kannatuslauluista. Mitä lähemmäksi hallia tulee, sitä kovemmaksi meteli yltyy. Hallin ulkopuolelta löytyy monia kojuja, joissa yritetään kaupata kaikenlaista roinaa MM-kisoihin liittyen. Kuitenkin moni vain suunnistaa niiden ohitse sisäänkäyntiä päin lippu kourassa, onhan ottelu pian alkamassa…
Sisällä hallissa tunnelma on nousussa, nimittäin eilinen (pe 3.5.13) avausottelu Saksaa vastaan oli päättynyt Suomen jatkoaikavoittoon. Nyt olisi luvassa vielä jännittävämpi peli Slovakiaa vastaan, joka on Saksaa vahvempi vastus. Kuinka valmiita Leijonat ovat, kun edellisestä pelistä on vain 24 tuntia? Mutta ei itku auta markkinoilla, kun kyseessä on maailmanmestaruuskilpailut. Pelaajien esittelyt kuuluvat jo käytävälle, mikä tarkoittaa ottelun alkamista. On siis aika etsiä paikat ja virittäytyä kisatunnelmaan loppuunmyydyssä hallissa!
Ottelu alkaa perinteisesti molempien joukkueiden kansallislauluilla, joiden jälkeen on aika tiputtaa kiekko jäähän ja käynnistää Suomi – Slovakia-taistelu!
1. erä
Suomen peli alkaa tahmeasti, ja vaikuttaakin, että ensimmäinen erä oli melkeinpä Slovakia vastaan Suomen maalivahti, ensikertalainen Antti Raanta, joka kuitenkin pitää maalin puhtaana. Vaikka Suomi ei vakuuttanut ensimmäisessä erässä, kellot pysähtyvät ajassa 11.28, kun Juhamatti Aaltonen siirtää Leijonat 1-0 johtoon. Loppuerän hyvistä maalintekoyrityksistä huolimatta mitään ei saada aikaiseksi, ja ensimmäiselle erätauolle mennään Leijonien niukassa yhden maalin johdossa.
2. erä
Toinen erä alkaa taas kerran Slovakian painostuksella, eikä Suomella paljoa paikkoja löydy. Erän puolessa välissä Slovakian maalivahti Rastislav Stana on kerännyt vain yhden torjunnan, mikä kertoo karua kieltä Leijonien maalipaikkojen vähäisyydestä. Mutta ei toisessa päässäkään hurrata, nimittäin sielläpä Raanta on esittelemässä torjumistaitojaan, ja hänen ansiostaan Leijonat ovat näinkin hyvin pelissä mukana. Loppuerän kuluessa on Suomen vuoro hallita peliä, mutta Stana ei myöskään jää varjoon torjunnoillaan. Erä päättyy torikokoukseen Slovakian maalin takana. Kohtaus syntyi taklauksesta, joka tapahtui summerin huudon jo soitua. Tumppujen esittelyn jälkeen siirrytään toiselle ja viimeiselle erätauolle edelleen tilanteessa 1-0 Suomelle.
3. erä
Ensimmäinen erä oli Slovakian, toisessa erässä oli tasaisempaa meininkiä, onko siis viimeinen ja ratkaiseva erä Suomen? Ottelu alkaa vihellyskonsertilla, kun toisen erän rähinän jälkeiset penaltit (jäähyminuutit) julkaistaan taululle. Leijonat lähtevät pelaamaan alivoimaa heti erän alussa, mutta slovakialaiset eivät osaa hyödyntää tilaisuuttaan. Se olisi ollut kannattavaa, nimittäin heti jäähyjen jälkeen ajassa 42.09 Petri ”Konna” Kontiola tekee Suomelle 2-0 maalin ja Hartwall Areena räjähtää! Erän edetessä Raanta hurmaa edelleen upeilla torjunnoillaan ja kysymys kuuluukin: pystyykö ensikertalainen Leijona-maalivahti pitämään nollapelin? Se olisi uskomatonta. Slovakia yrittää vielä nousta haastamaan Suomea, mutta joukkueen virta on jo aivan kulutettu. Loppusummeri soi. Suomi voittaa slovakian 2-0, ja täydet 3 pistettä ovat plakkarissa!
”Ei Raantaa rakkampaa”
Leijonien voiton avain löytyy tolppien välistä; Antti Raanta palkitaan Suomen joukkueen parhaana pelaajana ansaitusti. Yleisö osoittaa kunniaa ensikertalaiselle, josta Raanta on silmin nähden liikuttunut. Slovakian joukkueen parhaimpana palkitaan maalivahti Stana, joka myös ansaitsi huomionosoituksen. Ei hänkään huonosti pelannut. Vaikka Leijonat voittivat ottelun, parannettavaa löytyy vielä rutkasti. Nyt siis katse kohti seuraavia otteluita ja kaasu pohjaan!
Laadukkaampaa livenä
Itse jo pienestä asti jääkiekko-otteluissa käyneenä kyseinen peli oli vain yksi muiden joukoissa, mutta kyllä se aina syventää hymykuoppia, kun kuulee pääsevänsä paikan päälle. Tunnelma hallilla on täysin erilainen verrattuna kotikatsomoihin. On aina mahtavaa ”kuulua mukaan joukkoon”, kun koko halli räjähtää maaleihin. Hienointa maaotteluissa on se, että silloin unohdetaan, kuka kannattaa mitäkin SM-liiga-joukkuetta. Silloin kaikki yhdessä kannustavat Leijonia voittoon, oli sitten HIFK- tai Blues-fani. Pari riviä alempana näin Ässät- ja Jokerit-fanien tanssimassa maalin jälkeen yhdessä. Silloin ei voi muuta kuin nauraa ja nyökätä sanonnalle, että jääkiekko yhdistää ihmisiä.
Vaikka MM-otteluiden hinnat huimaavatkin päätä, kuinka monta kertaa on mahdollisuutta kotimaassa päästä maailmanmestaruuskilpailuja seuraamaan? Jos on todellinen lätkäfani, hinta ei paljoa kirpaise. Varsinkaan, kun kotikisat järjestyvät noin kerran vuosikymmenessä. Hyvät pelit menevät nopeasti nenän ohitse, jos epäröi. Hanki siis paikkasi täysissä yleisöissä ajoissa ja todista itse paikan päällä, miksi jääkiekko on Suomen kansallisurheilu.
