Junamatka Lahteen kestää kaksi tuntia. Matka juna-asemalta Lahden Kaupunginteatteriin kestää viisitoista minuuttia. Näytelmä kestää kaksi tuntia. Yhdeksän teatterikoulun opiskelijaa kestävät hyvin.
Jos tavallinen lukiolainen kuulisi nimen Shakespeare, hän varmaankin sulkisi korvansa ja varaisi iPodinsa mukaan katsomoon. Tämän ryhmän jäsenet kuitenkin odottavat innolla näkevänsä herra Shakespearen näytelmän Kuinka äkäpussi kesytetään. Vaikka kuulun tähän samaan ryhmään, en tiedä, mitä odottaa. Olen aikaisemmin lukenut Shakespearen näytelmän Hamlet, mutta tiedän tämän näytelmän olevan erilainen. Saisin varmaan nähdä sivistynyttä ja hienostunutta komediaa vanhemmille ikäluokille. Hyvä jos ymmärtäisin mitään.
Vanhemmat hienostolaismummot vilkuilevat eloisaa ryhmäämme halveksuvasti, kun odotamme sisäänpääsyä. Salin ovien vihdoin avautuessa huomaan ensimmäisenä suuren näyttämön ja sen hienot ja mahtipontiset lavasteet. Aivan kuin lavastuksesta huolehtinut Kari Junnikkala olisi palannut aikakoneella takaisin 60-luvulle, leikannut palan italialaista hyväosaisten asuinaluetta ja kuljettanut sen 2000-luvun Lahteen. Näytelmän alettua saan pian huomata, että ihmisten huumorintaju ei ole muuttunut merkittävästi viimeisten satojen vuosien aikana.
Kuinka äkäpussi kesytetään kertoo vauhdikkaan ja raikkaan tarinan kahdesta siskoksesta, joista nuorempi on hurmaava ja kaunis Bianca ja vanhempi kiukkuinen ja vastenmielinen Katherine, jota sanotaan myos Kateksi. Siskosten isä Baptista Minola on rikas vaatetehtaan omistaja, joka on huolissaan vanhemman tyttärensä avioitumisesta sekä nuoremman tyttärensä lukuisista kosijoista. Isä päättää, että nuori Bianca ei saa mennä naimisiin eikä edes nähdä kosijoita, ennen kuin inhottava Kate on avioitunut. Tämä on musertava uutinen Biancan monille kosijoille, varsinkin Lucentiolle, joka rakastuu palavasti Biancaan heti ensimmäisellä silmäyksellä.
Epätoivoiset kosijat löytävät onnekseen kosijan vanhan ystävän Petruchion, joka suorastaan vaati saada Katen vaimoskeen hänestä kuultuaan. Katen isä suostuu liittoon, ja näin alkaa Petruchion ja räväkän vastahakoisen Katen huumorin täyteinen vaellus kohti avioliittoa ja yhteistä eloa.
Tällä välin Lucentio päättää pukeutua kotiopettajaksi päästäkseen lähelle Biancaa. Samaan aikaan Lucention paras ystävä naamioituu Lucentioksi hoidellakseen toiset kosijat ystävänsä tieltä sekä jutellakseen Biancan isälle myötäjäisistä.
Näytelmä on sijoitettu onnistuneesti 60-luvun Italiaan. Sen on ohjannut Minna Vainikainen ja kääntänyt ja dramatisoinut Sami Parkkinen William Shakespearen alkuperäisestä näytelmästä The Taming of the Shrew(1594). Päääosissa nähdään muun muassa Anna Pitkämäki ja Juha Kukkonen.
Näytelmä tuntuu ajattomalta ja samat vitsit jaksavat naurattaa ja naurattavat koko yleisöä. Näytelmän henkilöt ovat räikeitä persoonia, jotka ajautuvat hauskoihin ja kiusallisiin tilanteisiin yksi toisena jälkeen. Välillä meno käy niin hurjaksi, että herkempi katsoja saattaa nolostua. Ympäriltäni kuuluu niin aikuisten kuin nuortenkin iloisia, yllättyneitä ja välillä hämmentyneitäkin äännähdyksiä.
Näytelmä käsittelee rakkautta, avioliittoa sekä naisen asemaa aviomiehen rinnalla. Bianca on romanttinen ja hieman naiivi tyttö, joka näyttää vain haluavan pitää hauskaa. Kate sen sijaan on vahva ja itsenäinen nainen, joka ei aio antautua miehen määräiltäväksi. Näytelmän lopussa käy kuitenkin ilmi, että Kate on oppinut läksynsä: hän lopettaa näytelmän kertomalla, kuinka naisen on kunnioitettava ja toteltava miestään, mutta oma arvo on silti pidettävä.
Näyttelijöiden suoritukset ovat palkittavat, vaikkakin värikkäitä rooleja on niin paljon, että on hankalaa päättää, ketä lavalla säheltävää henkilöä seuraisi. Juoni kulkee sujuvasti, ja se tuntuu selkeältä. Kuinka äkäpussi kesytetään on sekä nuoria että aikusia viihdyttävä komedia, joka jää mieleen vielä näyttämösalista poistumisenkin jälkeenkin.