”No mikäs susta sitten tulee isona?”, kysyy kummisetä muka vitsikkäästi kesäjuhlissa.
Tätä kysymystä saa kuulla monet kerrat kesän alun ylioppilas- ja rippijuhlissa. ”Mitäs aiot tehdä lukion jälkeen?” on asiallisempi ja yleisempi versio kysymyksestä. Juuri kun suvilaulut on laulettu, pitäisi keskustella koulusta ja tulevaisuuden ammatista. Kesän alku on juuri se ajankohta, jolloin tällaiset asiat tulisi unohtaa kokonaan. Mielessä pitäisi pyöriä vain ja ainoastaan kesäsuunnitelmia – sekä toteuttamiskelpoisia että kelvottomia.
Pienenä oli niin helppoa vastata tähän ikuisuuskysymykseen: ”Keiju varmaan. Tai sitten prinsessa.” Vastaus kuin vastaus sai kysyjän naurahtamaan ihastuneesti ja toteamaan: ”No sepä on hienoa.” Nykyään tuntuu vähän siltä, että pitäisi olla kaikki valmiiksi mietittynä.
Pari kesää sitten tutussa tilanteessa sanoin uteliaalle kysyjälle, ettei minulla ole harmainta aavistustakaan siitä, mitä aion tehdä lukion jälkeen. Kerroin pitäväni ainakin yhden välivuoden. Keskustelukumppanini totesi: ”Sultahan menee aikaa hukkaan, kun siinä ajassahan olisit jo lukenut pääsykokeisiin!” Tämä suuuryrityksen johtaja nauroi tyytyväisesti omalle nokkeluudelleen, ja jouduin vetämään rautalangasta: ”Mutta ongelmahan on, etten tiedä mihin pääsykokeisiin…”
Usein tällaiseen koulu ja tulevaisuus -keskusteluun osallistuu samanikäinen nuori, jolla on jo kaikki hanskassa. ”Itse aattelin kirjotusten jälkeen pyrkiä Helsingin lääkikseen.” Ja jollain ilveellä tuohon otolliseen aikaan paikalle saapuu tämän vastuuntuntoisen nuoren vanhempi, joka sitten päivittelee, kuinka hyviä numeroita hänen lapsensa on pitkästä matematiikasta ja fysiikasta saanut.
Lukioikäisten nuorten jatko-opintoja koskevan tiedon puutteesta osavastuussa on opinto-ohjaus. Lukion opinto-ohjausta onkin viime aikoina kritisoitu mediassa. ”Tuore arviointi moittii etenkin opinto-ohjausta, joka ei auta valitsemaan oikeita lukiokursseja eikä ohjaa järjestelmällisesti jatko-opintoihin saati työuralle”, kertoo Helsingin Sanomat. Omalla kohdallani ei ole ollut vaikeuksia valita lukiokursseja, mutta jatko-opintoihin ja tulevaan työuraan opinto-ohjauksesta ei ole mielestäni ollut melkeinpä mitään hyötyä.
Henkilökohtaisesti en saanut mitään irti toisen vuoden opiskelijoille pidettävistä luennoista, joilla esiteltiin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen eroja. Tarpeellista tietoa sain vasta opinto-ohjauksen pitämässä tulevia opintoja tutkivassa pienryhmässä. Tämän positiivisen asian kohdalla saan kiittää nettisivua www.opintoluotsi.fi. Itse opo-tunteja ei välttämättä tarvitse lisätä, mutta kattavista nettisivustoista infoamista voisi tulevaisuudessa olla enemmänkin.
Jatkossa yritän olla ahdistumatta omaa tulevaisuuttani koskevista keskusteluista. Pitäisi keskittyä enemmän nykyhetkeen ja olla stressaamatta tulevasta. Miten siis aion tänä kesänä vastata tuttuakin tutumpaan kysymykseen?
”En yhtään tiedä, mitä aion tehdä lukion jälkeen. Mutta ei se mitään. Ei minun vielä tarvitsekaan.”