Olin uutenavuotena ystäväni luona juhlissa, joissa päädyimme juttelemaan uudenvuodenlupauksista. Kun ystäväni kysyi, mikä on minun uudenvuodenlupaukseni, vastasin heti, etten tee sellaisia.
Uudenvuodenlupaukset eivät pidä koskaan. Esimerkiksi käyn säännöllisesti kuntosalilla, ja aina vuoden alussa se on täynnä ihmisiä. Menee kuukausi ja sen jälkeen siellä ovat enää vain me säännöllisesti käyvät. Lupaus kuntosalilla käymisestä ei ole pitänyt.
Esimerkkejä löytyy muitakin: joku voisi uudenvuodenlupauksena päättää herkutella vain joka toinen viikonloppu. Jos kuitenkin elämäntapaan kuuluu, että syö joka viikonloppu herkkuja, voi elämäntavan muuttaminen tuntua haastavalta. Lopulta saattaa löytää itsensä taas joka viikonloppu herkuttelemasta – eikä siinä ole mitään pahaa!
Uudenvuodenlupauksen historia juontaa juurensa nykyisen Irakin alueella sijainneeseen muinaiseen Babyloniaan. Emrah Sütcü kirjoittaa Historia-lehden jutussa (Historianet.fi, 1.1.2025, Kuka keksi uudenvuodenlupaukset?): “Kansalaiset vakuuttivat kiintymystään myös jumalille muun muassa solmimalla sopimuksen, jossa he lupasivat olla parempia ihmisiä alkaneena vuonna.” Ehkä nykypäivänä lupaukset keskittyvät kuitenkin enemmän itseemme.
Wikipedian määritelmän mukaan uudenvuodenlupaus on perinne, joissa ihminen päättää jatkaa hyviä käytäntöjä, muuttaa ei-toivottuja piirteitä tai käyttäytymistä, saavuttaa henkilökohtainen tavoite tai muuten parantaa käytöstä vuoden alussa.
Pohdin, miksi tulisi muuttaa joitakin käytäntöjä tai piirteitä itsessään. Eikö voisi olla tyytyväinen siihen, minkälainen jo on tai miten käyttäytyy? Toki, jos piirre tai käytäntö loukkaa itseä tai muita, tulee se muuttaa muutenkin. Osa tavoittelee esimerkiksi vähemmän syömistä tai herkuttelun vähentämistä, mutta pääasia kuitenkin on, että syö tarpeeksi ja herkuttelee silloin tällöin.
En sano, että uudenvuodenlupauksia ei saisi ollenkaan toteuttaa. Ovathan ne monille perinne ja saattavat tuoda jotain uutta seuraavalle vuodelle. Varmistaakseen, että lupaus pitää, kannattaa miettiä muutamaa asiaa. HS:n artikkelissa (HS 28.12.2018 “‘Lemppasin elämästäni kaikki, jotka eivät käyneet luonani” – nämä lukijoiden uudenvuodenlupaukset pitivät’) psykoterapeutti ja valmentaja Satu Pihlaja sanoo, että uudenvuodenlupauksen tulisi muun muassa vastata omia arvoja, olla mahdollisimman konkreettinen ja palasteltu pienempiin osiin.
Palasteltujen ja mahdollisimman konkreettisten uudenvuodenlupausten sijaan tulisi kuitenkin toteuttaa uudenvuodentavoitteita, jotka joko pitävät tai sitten eivät. Sen sijaan, että lupaa uudenvuodenlupauksena käydä aktiivisesti kolme kertaa viikossa kuntosalilla, voisi uudenvuodentavoitteena olla esimerkiksi, että käy edes kerran viikossa tekemässä jonkinlaista liikuntaa. En itsekään tehnyt lupausta, että luen enemmän, vaan tavoitteen: lue.
Ystäväni uudenvuodenjuhlissa vain harvalla oli vastaus tähän uudenvuodenlupaus-kysymykseen. Ehkäpä lupausten tekeminen on vähentynyt. Jos kuitenkin teit lupauksen eikä se pidä, kokeile ensi uutenavuotena luoda tavoite. Siinä joko onnistut tai et – pääasia on, että tavoittelet asioita!
Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/photos/ilotulitus-y%C3%B6-valo-1039823/
Sara Laitinen