Kävin musiikkikurssin kanssa Radion Sinfoniaorkesterin konsertissa Helsingissä. Vietin siis musiikkitalolla elämäni ensimmäisen kaksituntisen kuunnellen livenä klassista musiikkia! Koettakaa miettiä lukiolaista keskellä kaikkia hienosti pukeutuneita ihmisiä ja yrittämässä käyttäytyä luonnollisesti, kun huomaa paikalle saapuvan eduskunnan puhemiehen Eero Heinäluoman.
Yllätyin siis aika lailla kun konsertti alkoi. Ensimmäinen sävellys Giovanni Gabrielin Canzone soitettiin pelkillä vaskisoittimilla. En ihastunut siihen, vaan se oli liian selvää ja enkä saanut siitä otetta. Minusta se ei ollut niin monipuolistakaan, vaikka viisi vaskiryhmää kilpailivat soitollaan kuulijoista. Tilaa oli kuitenkin käytetty mestarillisesti hyväksi.
Luciano Berion sävellys Sinfonia oli mahtavaa ja kaunista kuin myös uhkaavaa kuultavaa. Vaikka soittimien laulu oli hajanaista, siinä oli jotain mystistä, mikä piti kiinnostuksen yllä alusta loppuun. Tämä ei ystäviäni kuitenkaan tuntunut miellyttävän niin paljon kuin vaskisoittimien laulu oli tehnyt.
Kapellimestari Hannu Lintu ja mezzosopraano Virpi Räisänen kuunnelluttivat meillä Luciano Berion sävelmän Folk Songs, johon tuli lopuksi mukaan tanssiakin, mikä oli kylläkin enemmän huvittavan näköistä kuin juhlavaa. Ehkä se oli turha lisäys.
Lopuksi kuulimme Disneyn piirretyistä tuttua soittoa Ottorino Respighiltä Rooman Pinjat, jota oli helpompi seurata. Se oli kiinnostavaa ja virkistävää kuultavaa. Mielikuvitustaan käyttämällä pystyi luomaan tarinoita musiikin ympärille, mikä teki kuuntelusta vielä herkullisempaa. Tässä sävelmässä se oli helppoa.