Nykyään kuulee paljon kavereilta siitä, kuinka joku heidän kaverinsa tai tuttunsa tai tutun tuttunsa on mennyt kihloihin. Ei siinä mitään, kihlathan ovat iloinen asia, mutta kun kihloihin mennään muutaman kuukauden seurustelun jälkeen 15-vuotiaana, ei se enää olekaan niin iloinen asia.
Kihlat ovat lupaus avioliitosta. Avioliitto on suuri sitoutuminen: sitoudut elämään rakastamasi ihmisen kanssa myötä- ja vastamäissä ja olet hänen kanssaan jatkuvasti. Hankitte ehkä jopa lapsenkin. Rakkaus ei katso ikää. Nuorten rakkaus on aivan yhtä vahvaa kuin aikuistenkin. Kuitenkin väitän, ettei kukaan ole valmis alle 20-vuotiaana, jos edes silloinkaan, lupaamaan rakastamalleen henkilölle viettävänsä loppuelämänsä tämän kanssa. Elämähän on vasta edessä. Tiedän kuitenkin muutamia tapauksia, joissa vanhemmat ovat olleet toistensa ensimmäiset ja tavanneet jo teininä. He kuitenkin kihlautuivat vasta aikuisina, jolloin olivat varmoja, että toinen on se oikea.
Kihlojen merkitys ei ole se, mitä sen pitäisi olla. Kihlojen pitäisi olla todellinen lupaus, ei hetken mielijohde. Nuoret pelleilevät tämän asian kanssa. He mahdollisesti tahtovat saada suhteestaan jotenkin kypsemmän ja syvemmän, vakavamman. Jos he tätä hakevat, he ovat epäonnistuneet. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan kihlautuneista nuorista: ”WOOU ovatpa he kypsiä”, reaktio on aina päinvastainen.
Kysyin Liisa Mustakalliolta, Dina Fereltä, Soja Erolalta ja Linnea Pitkäseltä, mitä mieltä he ovat nuorten kihlautumisesta ja tuntevatko he itse ketään, joka olisi kihloissa.
Liisa: Jos tyttö on raskaana ja pari tahtoo lapselle hyvän tulevaisuuden, sitten se on periaatteessa ihan okei. Mutta jos se on sitä sellaista hehehe mennäänpäs nyt kihloihin, kun ollaan niin rakastuneita, ehdoton ei. Symbolinen sormus, kuten lupaussormus onkin sitten asia erikseen, se on okei. Tiedän yhden henkilön, joka on mennyt kihloihin nuorena. Kaverini kesätyökollega meni kihloihin 15-vuotiaan pojan kanssa.
Dina: Ei kannata, mutta jos siltä tuntuu, niin antaa mennä vaan! Kannattaisi kuitenkin ensin miettiä onko oikeasti valmis uhrautumaan siihen lupaukseen. Minäkin tiedän saman kesätyökollegan kuin Liisa.
Soja: Siitä vaan, vaikka en itse asiaa kannata. Kannattavaa se ei kuitenkaan ole. Tunnen yhden parin, jotka ovat kihloissa. He ovat 16-vuotiaita.
Linnea: Ihan turhaa! Haluaako joku oikeasti 16-vuotiaana määritellä tulevaisuutensa sen ihmisen kanssa, joka on ollut seurustelukumppani kaksi kuukautta! En onneksi tunne yhtäkään kihloissa olevaa nuorta.
Nuorten kihlautuminen ei herätä myönteisiä mielipiteitä edes itse nuorten keskuudessa, mikä herättää kysymyksen: ketkä sitten kihlautuvat nuorena? Oman näkemykseni mukaan nuorena kihloihin menevät ihmiset, jotka haluavat näyttää muille, mistä heidän suhteensa on tehty. Ne nuoret, joilla ei löydy ymmärrystä, mitä kihlautuminen edes tarkoittaa.