Palammeko itse loppuun turhine tavaroinemme ennen kuin luonnonvarat loppuvat?

Itse en ole todellakaan malliesimerkki eettisestä kuluttajasta ja tästäkin koulusta löytyisi varmasti tämän aiheen käsittelemiseen paremmin sopivia oppilaita. Haluan silti kirjoittaa näkemykseni, koska aihe on minulle nykyään tärkeä ja olen koettanut pyrkiä pois yltiömäisestä kuluttamisesta jo hetken, mutta se on yllättävän vaikeaa.

Nykyään ihmisen arvo määräytyy sen mukaan, mitä omistaa. Käsitys elämisestä on vääristynyt. Tuntuu, että ihminen on elossa vain kuluttaessaan ja olemassa vasta kun ostaa jotain. Tämä tunne ei kuitenkaan kestä kauaa, koska se on sidoksissa ostotilanteeseen.

Kulutusyhteiskunnan lyhyt historia

Teollinen vallankumous loi pohjan koko ylettömälle kulutukselle, koska ilman koneistumista tuotteita ei pystyttäisi tuottamaan massoittain. Teollisen vallankumouksen voi siis nähdä perustana koko ongelmalle. Tässä käy ilmi myös se, miten hyvät asiat voivat synnyttää tuhoisia seurauksia.

Ammattikulttuuri mullistui toisen maailmansodan jälkeen. Naisten mennessä töihin perheet vaurastuivat ja kulutusyhteiskunta avautui niille, joilla oli aikaa ja rahaa. Tuotteet alkoivat olla yhä halvempia, joten työläiset omaksuivat pian keskiluokkaisen elämäntavan. Tärkeää oli pitää yllä samaa elintasoa kuin naapurilla. Kerskakulutus sai alkunsa ja ostopäätöksiä alkoi määrittää tarve näyttää muille, että on varaa ostaa paljon ja omistaa uusia tuotteita.

Kulutusyhteiskunnan rinnalla on tapahtunut muutos yhteisöllisyyden vaihtumisesta yksilökeskeiseen elämäntapaan, jossa mallia ei enää oteta naapureista, eikä heitä edes tunneta, vaan kaikki tavoittelevat rikkaiden ja kuuluisten elämäntapaa, johon ei ole varaa. Tällainen elintaso vaatii jatkuvaa työntekoa. Riittämättömyyden tunne luo ahdistusta, koska elimistöä ei ole suunniteltu jatkuvaan stressiin kilpailukeskeisessä ja mainosten täyttämässä maailmassa.

Kuluttaminen on statusmittari

Nykyinen mainosaika on kaiken huippu. On syntynyt kokonainen ammattikunta herättämään ihmisten ostohimo. Enää ei riitä, että tavaroita on olemassa ja saatavilla, vaan koko ajan mainostetaan, mitä pitäisi hankkia. Ennen mainostajien viesti oli: ”Osta tätä, niin saat suosiota.” Nyt viesti kuuluu: ”Osta tätä, niin tulet onnelliseksi.” Nykyään mainoksilla myydäänkin ennen kaikkea elämäntapaa ja asennetta. Mainokset ovat muuttuneet yhä näkymättömämmiksi, joten ne ovat piilovaikutteisia. Huolestuttavinta on, että nykyajan lapset kasvavat ja kehittyvät loputtoman mainonnan keskellä. Lapset oppivat pienestä pitäen, että kuluttaminen on statusmittari ja tapa määritellä itsensä.

Tuotteen takaa heijastuvat arvot ovat tärkeässä asemassa. On luotava tarina, joka saa toisen tavaran tuntumaan paremmalta kuin toisen. Tähän perustuvat ylellisyystuotteet, ne vetoavat tunteisiin ja saavat ihmiset maksamaan tuotteesta kolme kertaa enemmän vain tavaran luoman mielikuvan johdosta.

Materia sairastuttaa

Yltäkylläisyys sairastuttaa, koska emme tiedä, mitä tehdä sillä. Olemme kyllä varautuneet puutokseen ja hätään, mutta emme yltäkylläisyyteen. Siinä toimiminen vaatii itsekuria. Pidän kerskakulutusta vastenmielisenä, vaikka itsekin olen siihen syyllistynyt. Lehdet, blogit ja kaikki visuaalinen pommitus ovat omiaan luomaan tarpeita, joita ei ennen ollut ja jotka eivät ole järjellä perusteltavissa.

Muoti ja sisustaminen ovat monille inspiroivia ja tärkeitä asioita, enkä voi itsekään kieltää, etten visuaalisena ihmisenä rakastaisi vaatteita ja kauniita tavaroita. Sen kaiken vain voisi tehdä kohtuudella ja siihen itse olen alkanut pyrkimään, koska materian kyllästämä elämä ei ole mielestäni oikeaa elämää, vaan elämän leikkimistä. Se on kuviteltu turvallisuudentunne, jonka ansiosta tuntuu, että hetken elämä on täyttä ja hyvää ja itse hieman parempi. Joka kerta uudestaan. Se on vastuun välttelemistä.

Kapeakatseisuutta

Näemme kauas, mutta katse kiinnittyy muutaman metrin päähän. Maapallolla on ollut viisi täysivaltaista tuhoa ja nyt on menossa kuudes, joka on nopeampi kuin dinosaurusten kuolema ja täysin ihmisten aiheuttama.

Pelottavin ja valitettavasti myös yleisin ajattelutapa on, ettei yksittäisen ihmisen elämä vaikuta. Kaikki puolustelevat kulutustaan näin, vaikka ilmaston lämpeneminen on seurausta meidän kaikkien kuluttamisesta.

Ymmärtämättömyyden varjolla on helppo jatkaa vanhoja tapoja ja vaikka tilanne tiedetäänkin, se unohdetaan, koska sentään on hieno auto. Kulutamme niin paljon, että käsityskyky ylittyy, emmekä edes tiedä, miltä tuntuisi elää, jos omatunto olisi puhdas, ja se jos mikä on huolestuttavaa. Ilman muutosta kaikki luonnonvarat loppuvat ja vain rikkaimmilla on varaa pitää nykyistä elämäntasoa yllä, muut joutuvat köyhyyteen ja nälänhätään. Yksikään hallitus ei pysty ratkaisemaan tätä tilannetta, vaan on oltava fiksuja yksilöitä, jotka uskovat paremman tulevaisuuden mahdollisuuteen. Ensimmäistä kertaa sukupolviin ihmiset eivät usko, että heidän lapsensa elävät paremmassa maailmassa kuin he itse.