Kesätyön saamisen haasteet

Kuten monet ovat huomanneet, kesätöiden saaminen on nykyään erittäin hankalaa. Espoon kaupunki on kuitenkin tänä vuonna päättänyt auttaa paikallisia nuoria kesäsetelein, joita oli jaossa 900. Nämä 300 euron setelit annettaan työnantajille, jotka ovat palkanneet espoolaisnuoren töihin tietyllä aikavälillä. Tämä järjestely on loistava, mutta seteleistä huolimatta monet nuoret ovat vailla kesätyöpaikkaa.

Vuonna 2013 Helsingin kaupunki palkkaa yhteensä 4300 kesätyöntekijää, joista 16-17-vuotiaille tilaa löytyy tuhannen ihmisen verran. Kesätyötilanne on siis Suomessa huono työpaikkojen puutteen takia, vaikka halu ja into hommien paiskimiseen olisikin kova. Kesätöiden hankkimispelissä ei mennä koulumenestyksen tai arvosanojen ehdoilla, vaan onnen. Monet tuskastelevat hakeneensa liki 30:een eri työpaikkaan, tuloksetta. Omasta mielestä hyvin menneen haastattelun jälkeen ei välttämättä edes soiteta takaisin. Tällainen voi pahimmassa tapauksessa kolahtaa kovaakin itsetuntoon ja viedä täysin innon työnhausta

Paineita lisää myös se, että moni työpaikka hakee kesätyöläisiksi ylioppilaita tai jo 18 vuotta täyttäneitä. Harvoihin paikkoihin halutaan nuoria, joilla ei ole velvoitteita työskennellä kassoilla tai palvella asiakkaita. On selvää, että kaikki tahtoisivat elää herroiksi varsinkin kesällä, kun huolenaiheita ei kerry ainakaan koulusta. Heikon talouden aikana kesätöihin on vaikea päästä ilman minkäänlaisia suhteita.

Monet nuoret saavat ensimmäisen kesätyöpaikkansa suhteiden avulla. Vanhemmat ottavat omiin työpaikkoihinsa tai hankkivat lapselleen työn tuttaviltaan. Suhteilla pääsee helposti töihin ilman työkokemusta tai erityisosaamista.

Olisi hyvä, jos nuorille järjestettäisiin helppoja töitä, kuten kauppakassien täyttämistä ja hissinnapin painamista. Nuoret tahtovat tehdä kesällä töitä, oli työnkuva mikä tahansa. Rahakin on tietenkin tärkeää, mutta pienikin palkka on nuorelle paljon.

Haastattelimme Helena Heiskasta, joka on juuri käynyt läpi tämän vuoden kesätyörumban

Moneenko kesätyöpaikkaan hait?

– Hain 23 eri paikkaan.

Minkälaisiin paikkoihin hait?

– Kaikkiin Espoon ruokakauppihin ja Espoon kaupungin töihin, kuten esimerkiksi puutarhanhoitotöihin ja vaatekauppoihin.

Montako haastattelua sait?

– Olen tähän mennessä saanut neljä haastattelua.

Miten haastattelijat olivat asennoituneet?

– Kaikki olivat yllättävän positiivisia!

Miten asennoiduit itse?

– Iloisesti ja avoimin mielin.

Saitko vastauksia?

– Minut hyväksyttiin neljään eri paikkaan, joista kahteen olen menossa töihin.

Toinen tarina on Inka Valtakarilla:

Moneenko työpaikkaan lähetit hakemuksen?

– Todella moneen, lähetin sähköposteja liki 30!

Minkälaisiin paikkoihin hait?

– Espoon kaupungin töihin, niin kuin varmaan kaikki muutkin. Hain esimerkiksi  puutarhanhoitotöihin, liikuntaleireille ja kirpputorille.

Moneenko haastatteluun pääsit?

– Vain kahteen, vaikka hain kuitenkin niin moneen eri paikkaan.

Miten haastattelijat  asennoituivat?

– Osoittivat kiinnostusta ja olivat kannustavia

Miten itse asennoiduit?

– No töiden toivossa totta kai!

Saitko vastauksia?

– Noin puolesta niistä paikoista, joihin olin hakenut. Suurin osa oli tietenkin kieltäviä vastauksia. Kaiken huippu oli kuitenkin se, kun minulle ei soitettu takaisin haastattelun jälkeen, vaikka toisin oli luvattu. Onneksi sain paikan liikuntaleiriltä, jossa työskentelen kesän alussa ja lopussa.

Näillä kahdella neidillä työnhaku päättyi onnellisesti, kaikki eivät kuitenkaan ole samassa tilanteessa. Nuoret haluavat kokemusta ja ovat innokkaina sitä hankkimassa. Varsinkin nyt, kun lama jyllää ja taloustilanne on huono, on töitä vaikea saada. Ehdottaisimme siis, että kaupungit hankkisivat nuorille lisää helppoja töitä, kuten puistojen ja julkisten paikkojen siivousta, jotta he saisivat edes jostain työnkokemusta ja lompakolle lisää painoa.