TANSKA?! Sellainen oli ensimmäinen reaktioni, kun sain keväällä tietää, mihin maahan minut oli kesävaihtoon sijoitettu. Hakutoiveissa minulla oli ollut lämpimiä Etelä-Euroopan maita, kuten Italia, Espanja tai Turkki, mutta mikään niistä ei ollut napannut, vaan Lions-club Mankkaa oli sijoittanut minut Tanskaan. Siellä tulisin olemaan viikon isäntäperheessä maaseudulla ja sen jälkeen kaksi viikkoa urheilupainotteisella leirillä kaupungissa 23 nuoren kanssa, jotka tulevat kaikki ympäri maailmaa.
Heinäkuun 14. päivä lähdin matkaan hieman ennakkoluuloisena, mutta silti innokkaana uudesta kokemuksesta. Isäntäperheeni asui maaseudulla, missä ei ollut hirveästi muita ihmisiä, mutta perheessä oli neljä puheliasta tytärtä, äiti, isä ja eläimiä, eikä viikkoni heidän luonaan ollut missään nimessä tylsä! Kiersimme kaikki pakolliset nähtävyydet, mutta aikaa jäi myös hauskanpitoon. Olimme valtavassa huvipuistossa yhtenä päivänä ja toisena kävimme shoppailemassa Århusissa. Säät eivät suosineet ensimmäisellä viikolla: joka päivä satoi vähintään muutaman tunnin ajan ja oli melko kylmääkin, mutta edes se ei haitannut. Minulla oli valtavan hauskaa ja tuntui, että isäntäperhekin piti viikosta.
Viikon kuluttua saapumisestani isäntäperheeni vei minut sisäoppilaitoksen tiloihin, jossa leiri järjestettiin. Siellä minun kanssani hämmästeli nuoria yhdeksästätoista maasta. Kauimmaiset leiriläiset tulivat Thaimaasta sekä Mongoliasta. Pohjoismaalaisia olivat vain tanskalaiset liiderit, minä ja tyttö Norjasta. Niin outoa kuin se sitten olikin, ei mennyt edes kahta päivää, kun löysimme ryhmähengen ja pystyimme keskustelemaan toistemme kanssa melkeinpä kaikesta maan ja taivaan välillä. Meillä oli päivittäin mitä erikoisempaa ohjelmaa ja tehtävää, ja melkein sata prosenttia ajasta kaikilla oli hervottoman hauskaa yhdessä. Ainoa miinus oli aikainen aamuherätys.
Vetäjämme leirillä olivat nuoria Lions-clubin jäseniä eli LEOja. He olivat kaikki ikähaarukassa 18-25. Leiriläiset olivat 17-21-vuotiaita, eli kuuluin nuorimpien joukkoon. Kulttuurierot näkyivät parhaiten ruokailutilanteissa, kun joillekin tuotti vaikeuksia syödä skandinaavista ruokaa, mutta muuten maaerot eivät haitanneet lainkaan, päinvastoin! Sain selville uusia asioita, ja oli mielenkiintoista kuunnella, miten erilaista samanikäisen nuoren elämä voi toisessa maassa olla. Välillä väsytti niin, että jokainen vapaaminuutti torkuttiin, ja välillä juttua ja tekemistä riitti niin, että kello vierähti aamun puolelle ennen kuin valuimme kukin sänkyihimme. Muutama loukkaantuminenkin sattui, kuten oman varpaani murtuminen heti kolmantena päivänä. Toisella leiriläisellä oli kepit ja kolmannella side nilkassa. Vammoistamme huolimatta teimme urheilupäivinä sen, minkä pysytyimme.
Kahden viikon aikana olimme muun muassa I dare you to -elämyspuistossa, studiolla äänittämässä omaa laulua, sademetsässä, juhlimassa ja kiipeilemässä. Kahden viikon aikana nauroimme katketaksemme, itkimme välillä vähän, valvoimme, nukuimme, väsyimme ja teimme kaikkea, mitä emme aikaisemmin olleet tehneet. Vaikka minulla oli ennakkoluuloja matkasta maan takia, rakastuin Tanskaan ja siellä olleisiin ihmisiin. Syksyllä menen tapaamaan tyttöä Norjaan, ja tuon saman porukan kanssa meillä on reunion ensi kesänä Itävallassa. Sain valtavasti hyviä muistoja ja ystäviä ja voin rehellisesti sanoa, että kolme viikkoa olivat tähänastisen elämäni parasta aikaa!