Katsaus vuoden 2026 teatteridiplomeihin

Vuoden 2026 teatteridiplomit saivat ensi-iltansa perjantaina 16.1 klo 18.00. Esityksiä nähtiin yhteensä kolme, ja itse diplomin tekijöitä oli yhteensä neljä. Kunkin näytöksen kesto oli noin puoli tuntia tai vähän alle. Lavalla nähtiin ensin Hilla Pekkarisen käsikirjoittama, ohjaama ja tähdittämä “Tyhmää jaksaa liikaa”. Seuraavaksi vuorossa oli Veera Hämäläisen käsikirjoittama ja ohjaama “Mixed Signals”, jossa hän myös näyttelee Larry-nimistä hahmoa. Viimeisenä vuoronsa sai Katrina Ketolan käsikirjoittama ja ohjaama “Perhepotretti”.

Hilla Pekkarinen: “Tyhmää jaksaa liikaa”

Pekkarisen ohjaama ja käsikirjoittama draamakomedinen näytelmä sijoittuu toimiston työympäristöön, jossa nuorta Helena-nimistä työntekijää (Hilla Pekkarinen) kohdellaan armottomasti. Tarina etenee Helenan näkökulmasta. Hän toimii näytelmässä eräänlaisena kynnysmattona, jonka päältä kävellään koko ajan ja joka saa osakseen halventavaa kohtelua muilta toimiston työntekijöiltä. Marjatta (Matleena Pöllänen) ja Kimmo (Atte Ruohola) esiintyvät näytelmässä Helenan pomoina, jotka muun muassa haukkuvat Helenaa ja sysäävät hänelle omia työtehtäviään. Helena pyytää apua suureen työmääräänsä, mutta Marjatta ja Kimmo vastaavat Helenalle vain väheksymällä tämän väsymystä. Näytelmän koomista puolta lisää esimerkiksi Marjatan ja Kimmon latautunut työpaikkaromanssi, johon yleisökin vastaa toivotulla tavalla: nauramalla. Esityksessä nähdään paljon tunnetilojen ääripäitä, kuten raivoisaa huutamista, jota käytetään myös komiikan välineenä. Pöllänen suoritti kyseisessä näytöksessä teatteridiplomin näyttelijäntyöstä. Kun Helena on saanut riittävästi huonoa kohtelua muilta toimiston työntekijöiltä mukaan lukien Topiakselta (Martta Kajava) ja Janetelta (Julia Jokipii), hän lähtee suutuspäissään baariin kavereidensa luo. Baarikohtauksessa Helena rohkaistuu ystäviensä kannustuksen myötä ja päättää, että hän seuraavana päivänä kertoo työtovereilleen pahasta olostaan ja epäreilusta kohtelustaan.

Näytelmä huipentuu kohtaukseen, jossa Helena epäuskoisena moittii muiden työntekijöiden välinpitämättömyyttä ja selviää, että niin sanottu toimisto on koko ajan ollut Helenan oma kotiympäristö, jossa pomot Marjatta ja Kimmo ovatkin hänen vanhempansa ja toimiston muut työntekijät Topias ja Janette hänen sisaruksiaan. Juonenkäänne on yllättävä ja ennalta-arvaamaton. Näytelmän loppu jää avoimeksi ja Helenan kohtalo jää katsojan tulkinnan varaan. Näytelmän nimi liittyy paitsi päähenkilön psyykkiseen jaksamistilaan niin myös Gigantin mainoksesta tuttuun sloganiin “Se nyt on vaan tyhmää maksaa liikaa”, joka myös lausutaan ääneen kuuluvasti eräässä repliikissä.

Vas. Helena (Hilla Pekkarinen), oik. Marjatta (Matleena Pöllänen) Kuva: Riina Ottelin

Veera Hämäläinen: “Mixed Signals”

Hämäläinen halusi omien sanojensa mukaan kokeilla tilannekomedian tuomista teatterilavalle. “Mixed Signals” on tyypillinen romanttinen sitcom-näytelmä, jossa yhdistyvät eksähuumori ja parhaan kaverin kanssa hölmöily. Näytelmä koostuu “ohjelman” introsta, mainoskatkosta ja itse “ohjelmasta”. Esityksen päähenkilönä toimii juuri eronnut Johnny (Pipsa Björkman), joka suree mennyttä rakkauttaan. Johnnyn kämppäkaveri Larry (Veera Hämäläinen) pyrkii keksimään keinoja Johnnyn surun taltuttamiseksi. Ratkaisuna Larry järjestää Johnnylle sokkotreffit uuden naisen kanssa. Niin kuin tyypillisessä tilannekomediassa myös Hämäläisen näytöksessä käytetään taustanaurua, mikä yllättävänä ratkaisuna viihdyttää katsojia. Sokkotreffeille lähdettyään Johnny huomaa naisen olevan sama Melissa (Taira Timonen), josta hän juuri erosi.

Johnny syyttää Larrya tapahtuneesta, mutta Larry kertoo, että vastapuolen valikoituminen oli sattumaa. Larry jää vakoilemaan sokkotreffejä toiseen pöytään klassisesti naamioituneena ja vuoden vanhaa sanomalehteä lukien. Lehdessä on kaksi reikää silmien kohdalla vakoilua varten. Sokkotreffien edetessä koko ajan vain huonompaan suuntaan, Melissa huomaan sanomalehden takana piileskelevän Larryn. Huolimatta sokkotreffeillä tapahtuneista kömmähdyksistä, tarpeeksi kosiskeltuaan, Johnny saa Melissan lähtemään luokseen yöksi. Seuraava kohtaus sijoittuu ajallisesti yön jälkeiseen aamuun. Melissaa kaduttaa yölliset tapahtumat (vaikka ne olivatkin aika vaatimattomia), ja hän kertoo niistä ärtymyspäissään Larrylle. Melissa päättää lähteä Johnnyn ja Larryn asunnosta ja lupaa itselleen, ettei enää koskaan palaa. Näytelmä päättyy siihen, että Larry pyytää Johnnya lähtemään kanssaan uimaan. Johnny ja Larry eivät jää märehtimään Melissaa vaan suuntaavat katseensa suoraan eteenpäin.

Vas. Johnny (Pipsa Björkman), kesk. Melissa (Taira Timonen) ja oik. Larry (Veera Hämäläinen) Kuva: Riina Ottelin

Katrina Ketola: “Perhepotretti”

Ketolan draamanäytelmässä yhdistyy monta teemaa, kuten perheen sisäiset ongelmat ja rakkaus intohimoja kohtaan. Rauna (Julia Söderlund) on tiukkahenkisen perheen nuorin tytär, jonka intohimot pyörivät taiteen eri muotojen ympärillä. Raunan vanhemmat pitävät taideaineita ajan hukkana ja tulevaisuuden töitä ajatellen naurettavina. Raunan isä Olavi (Ilmari Venho) ja äiti Leena (Matleena Pöllänen) kehottavat tyttöä keskittymään koulussa hyödyllisiin aineisiin ja opintoihin. Raunan elämää varjostaa myös vanhempien välinen jatkuva riitely sekä isosisko Tyynen (Veera Kahanpää) menestyksekäs ura lääkärinä. Rauna yrittää selittää taiteen merkityksellisyyttä vanhemmilleen, mutta he eivät ota sitä kuuleviin korviinsa. Raunan poikaystävä Osmo (Joona Levälahti) pitää tytön puolia ja rohkaisee kasvattamaan “siivet”, joilla hän voi lentää taiteen äriin. Siivillä viitataan symbolisesti Radioheadin kappaleeseen “Let Down, 1997”, jossa Thom Yorke laulaa “One day I am gonna grow wings”. Esityksen jälkeen Ketola kertoo yleisölle, että hänen lempielokuvansa on “Kuolleiden runoilijoiden kerho” (Dead Poets Society, 1989), jossa (samoin kuin Ketolan esityksessä) päähenkilön intohimon toteuttamista estää perheen rajoittunut asenne.

Rauna (Julia Söderlund) Kuva: Riina Ottelin