Aurinko paistaa, tuulee vähän ja sataa lunta. Istun Kauklahden juna-aseman vihreällä penkillä, joka on lasisen katoksen alla. Lasista katosta pidättelee kaksi metallista punaiseksi maalattua pylvästä. Penkkejä on katoksessa kadeksan. Katsoessani oikealle näen toisen identtisen katoksen muutaman metrin päässä. Katson vasemmalle ja näen betonista tehdyn tunnelin, jonka suu jakautuu kahteen suuntaan. Kun katson eteenpäin, näen vaaleansinisen rakennuksen, jossa lukee R-kioski ja jonka oikealla puolella on pienempi saman värinen rakennus. R-kioskin vasemmalla puolella on toinen isompi vaaleansininen rakennus, jonka sisäänkäynnin edessä on kiviset portaat. Portaiden juurella istuu vihreään takkiin pukeutunut punatukkainen tyttö, joka tuijottaa keskittyneesti älypuhelintaan.
Helsinkiin lähtevän U-junan tuloon on enää kymmenen minuuttia. Juna-asemalle tulee kaksi mustaan talvitakkiin pukeutunutta hahmoa. Toinen heistä on selvästi mies. Hahmot seisovat reilun matkan päässä toisitaan. Mies-hahmolla on valkoiset kuulokkseet korvissaan ja hän katsoo tiukasti eteenpäin. Ikään kuin hän tuijottaisi sinisen rakennuksen portailla istuvaa tyttöä. Hetken päästä on kuulen kovaa naurua juna-asemalle johtavasta tunnelista. Näen ryhmän, joka koostuu nuorista. He nauravat jonkun sanomalle vitsille. Nyt he kulkevat ohitseni ja huomaan, että heitä on yhteensä seitsemän: kolme tyttöä ja neljä poikaa. Tytöt ovat pukeutuneet värikkäisiin vaatteisiin, ja heillä on Michel Korsin laukut. Kahdella pojalla on vaaleansiniset housut. Nuoret puhuvat innoissaan kovaan ääneen tulevan viikonlopun juhlista. Oletan, että kyseessä eivät ole kotibileet.
Kaksi minuuttia ennen junan tuloa kuulen monien askelien töminää. Katson tunnelia ja näen, että sieltä ryntää suuri määrä ihmisiä. Suurin osa ihmisistä vaikuttaa kiireisiltä ja äreiltä. Kukaan ei puhu mitään kenellekään. Kaikki vain kävelevät ja asettuvat reilun matkan päähän toisestaan. Niin tyypillistä suomalaista toimintaa.
Juna saapuu ja ihmisiä tulee ulos. Ulostulijoita on vähän. Näen ulostulijoissa rakastuneen parin. Pari vaikuttaa siltä kuin olisi onnensa kukkuloilla. He tuijottavat toisiaan ja pitävät toisiaan kädestä. Muut ihmiset nousevat junaan, ja juna lähtee Helsingin suuntaan. Hetken päästä kuulen vihreätakkisen tytön kiljuvan ja näen hänen juoksevan asemmalle tullutta valkotakkista poikaa vastaan. He halaavat ja lähtevät asemalta. Asemalle jään vain minä, puhelimeni ja sininen vihkoni.